[muutamasta kirjasta ja vähän kirjojen vierestä]

Kaupunkilomilla luen yleensä vain karttaa tai paikallisia lehtiä.. Rantalomalla ja pitkillä matkoilla ehtii kuitenkin hyvinkin viettämään aikaa kirjojen ääressä. Mikäs sen rentouttavampi paikka lukea kuin ranta, jossa tuntee auringon iholla ja kuulee meriveden kohinan vieressä.. niin ja nenässä tuoksuu aurinkorasva. Kerroinkin aikaisemmin, että ostin lomaa varten Lars Kepplerin Paganini ja paholainen, mutta luin sen jo hyvissä ajoin ennen lomaa.. En kuitenkaan lähtenyt uudestaan kirjakauppaan vaan lähtöä edeltävänä päivänä tutkailin Neiti S:n kirjahyllyä ja löysin sieltä muutaman potentiaalisen lomakirja.

Rantalukemiston ykköskastiin kuuluu ehdottomasti Marian Keyes, jonka kirjoja olen lukenut ennenkin ja olenpas niistä tainnut aikaisemmin kirjoittaakin Tarinan toinen puoli  oli jotenkin ihmeellisesti jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, mutta nyt on sekin asia korjattu. Kirja oli täydellinen lomalle. Kevyt tarinankerronta, joka alussa vaati hieman enemmän keskittymistä.. Kirjassa kerrottiin päällekkäin monen henilön tarina ja sen sisäistäminen vei hetken :) Minulla ei ole ollut tapana hirvittävästi spoilata kirjoista ihan vain sen takia, että joku haluaa kenties lukea itsekin kirjan.. enkä tee poikkeusta nytkään. Sen voin sanoa, että kaikki kirjan päähenkilöt (Gemma, Jojo ja Lily) ovat erilaisia ja jokainen tarina perehtymisen arvoinen.. vaikka tarinat ovatkin fiktiota, voi niistä löytää jotakin yhteistä aivan jokapäiväisen elämän kanssa.

 Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja täytyy sanoa, että olihan tässäkin Keyesin kirjassa aika ennalta arvattava loppu. Mutta miksi sitä lomalla haluaisi lukea kirjoja, joissa olisi surkea loppu.. paljon mukavampi fiilis jää kirjasta, jossa on onnellinen loppu :) Tästä pääsemmekin sitten seuraavaan lomalukemiseen, joka ei ehkä lukeudu niihin kaikista keveimpiin kirjoihin. Kevyestä hömppä-kirjallisuudesta siirryin siis hieman raskaampaan kirjaan, jonka ilmeisesti kaikki muut paitsi minä ovat jo lukeneet.

Kirjailiana siis Sofi Oksanen ja kirjana Puhdistus. Oksasen kirjoista olen aikaisemmin lukenut Stalinin lehmät ja Baby Jane, joista jälkimmäinen eroaa selvästi kahdesta muusta kirjasta. Puhdistus ei ollut todellakaan kevyttä, mutta kuitenkin hirvittävän mukaansa tempaava. Aloitin tämän loman loppumetreillä, luin sitä antaumuksella lentokoneessa ja loppuun luin viimeisenä lomapäivänä, jonka vietin kotona pyykkiä pesten ja aikaerosta toipuen (miten voi 4 tunnin aikaerokin ottaa niin koville.. osasyynä kenties uneton yö lentokoneessä :)). Olen aina pitänyt Oksasen tavasta kirjoittaa ja kuvata asioita. Hän ei tee tarinoista kauniita eikä pakota kirjoja päättymään onnellisesti. Kirja hyppi eri aikojen välillä, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Nuoren ja iäkkäämmän Aliiden tarinat kietoutuivat yhteen ja toivat kirjaan kenties hieman syvyyttä ja enemmän ymmärrystä.

Olin aikaisemmin miettinyt miksi kaikki hehkuttivat Puhdistusta.. sen luettuani ymmärsin, että kyseessä on oikeasti hieno kirja.. tämä taitaa olla ensimmäinen Finlandia-palkittu kirja, josta oikeasti tykkään.. ja olen kuitenkin aika monta lukenut.. Seuraavaksi voisinkin antaa vuoron Liksomille.. katsoa onko siitä haastamaan Oksasta :)

Pyyhin aamulla pölyt ompelukoneesta ja ompelin muutaman tyynyn, jotka ystäväni minulta tilasi. Tyynyt odottavat nyt täytettä, jonka taidan käydä ostamassa ensi viikolla. Oli kiva ommella pitkästä aikaa.. Saas nähdä jatkuuko innostus :) Nyt voisi sitten kehittää jotakin tekemistä iltapäiväksi / illaksi.. kenties villasukan neulomista ja ulkoilua tuolla ihanassa kevät-auringossa :)

Aurinkoista kevät-sunnuntaita kaikille!!
(Kuvat on Googlen kuvahausta)

haavoja, tikkejä ja antibiootteja..

Minua ei ole luotu elämään minkäänlaisten haavojen kanssa.. ei suurten eikä pienten.. ei tikattujen eikä teipattujen. Kävin keskiviikkona poistatamassa luomia kaulasta ja sanottaisiinko, että ihan ilman ongelmia ei ole selvitty. Kaulassani on nyt siis kolme haavaa.. yksi tikattu, yksi teipattu ja yksi ilman mitään härpäkkeitä. Ensimmäisenä yönä olin raapinut sen pienimmän (jossa ei ole mitään härpäkkeitä) auki ja aamulla kävin hakemassa siihen uudet harsotaitokset ja haavateipit.

Eilen sitten sattui niin, että haavateippi oli hieman irronnut tikkien päältä ja yksi tikeistä oli jäänyt kiinni kaulahuiviin. Muutama kirosanan taisin pukuhuoneessa huutaa kun nykäisin kaulahuivin pois kaulasta. No, toivottavasti viikonlopusta selvitään ilman lääkäriä :) Onneksi syön jo valmiiksi antibiootteja.. eli tästä päästään toiseen asiaan..

Noin viikko Kap Verden jälkeen huomasin kyljessäni pienen patin ja sen ympärillä tulipunaisen rinkulan. Huomasin asian illalla ja varasin samantien lääkäriajan. Aamuun mennessä punainen rinkula oli hyvin paljon haaleamman värinen, mutta ajattelin että lääkärissä on siltikin hyvä käydä. Lääkäri ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa ja ei oikein tiennyt onko kyseessä punkki, kärpäsen toukka, hyttynen vai mikä.. varmuuden vuoksi liikkelle lähdettiin punkki-oletuksella ja näin ollen sainkin sitten hevoskuurin antibioottia. Tämä on elämäni toinen antibioottikuuri.. ensimmäisen taisin syödä noin 16 vuotta sitten korvatulehdukseen..

Viimeisen kahden viikon aikana olen käynyt lääkärissä useammin kuin edeltäneen vuoden aikana yhteensä. Olen saanut toisen antibioottikuurin ja ensimmäiset tikit koskaan. Lääkäri ihmetteli, että olen tähän asti päässyt kovin vähällä :) Toivottavasti selviän tulevaisuudessakin vähällä, koska minä en tykkää näistä tikeistä!

Nyt taidan huitaista vielä kupin kahvia naamariin ja sitten alan imuroimaan ja muutenkin siivoamaan. Viimeisestä siivouksesta on aikaa hirvittävän kauan ja nyt on aika puunata kaikki nurkat.

Lapin taikaa..

Pääsiäisen tienoilla vietin extra pitkän viikonlopun ottamalla pääsiäisviikolla torstain lomapäiväksi. Viikko sitten keskiviikkona suuntasin siis vanhempieni luokse Pohjois-pohjanmaalle ja alle 12 tunnin vierailun jälkeen jatkoin matkaani kohti Enontekiötä. Matka taitettiin bussilla ja mikäs sen mukavampaa matkustaa kun vieressä istuu hyvä ystävä, mukana on ristikkolehti, karkkia ja käytävän toisella puolella kivoja tytsyjä :) Harrastuksen parissa siis lähdin matkaan. Meidän kuoro ei sellaisenaan lähtenyt matkaan, vaan pelkstään neljä tyttöä löi äänet yhteen kahden muun kuoron laulajien kanssa.. ja kasassa oli sekalainen projektikuoro, jonka suuri tehtävä oli konsertoida Hetan kirkossa Pitkänperjantain iltana yhdessä Sinfoniaorkesteri Vivon kanssa.  

Torstaina olimme perille illalla hieman kuuden jälkeen ja iltapalan ja majoittumisen jälkeen olivat edessä myöhäiset harjoitukset. Perjantaina oli vuorossa hieman vapaa-aikaa (auringosta nauttimista, järven jäällä kävelyä ja pyllymäen laskua!!), harjoittelua ja illalla konsertti. Konsertti hieman jännitti, koska orkesterin kanssa harjoittelu jäi kovin vähäiseksi. Kaikesta huolimatta konsertti meni ihan ok... Itsekritiikki nostaa päätään ja en voi olla täysin tyytyväinen, mutta palautteen mukaan meni kuitenkin hyvin :) Täysikuun vaikutuksesta meidän neljän naisen luokkahuone-kommuunissa ei paljon nukuttu, mutta höpötettiin, naurettiin ja analysoitiin erinäisiä asioita sitäkin enemmän! :) Mää niin tykkään!

Lauantai taisi alkaa yhden naisen sanoilla ”Tänään ei hitto vie kukaan nuku!”. Lievää väsymystä oli ilmassa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui kun brunssin ja pakkaamisen jälkeen tie vei kelkkailemaan. Pääsimme moottorikelkkojen kyydillä Pyhäkeron autiotuvalle, jossa kuuntelimme nuorten laulantaa. Varpaat meinasivat jäätyä, mutta se on pieni paha tuosta kokemuksesta! Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun olen millään tavalla ollut tekemisissä moottorikelkan kanssa.. vaikkakin tälläkin kertaa istuin vain kyydissä. Iltapäivällä alkoi matka takaisin kohti Pohjois-pohjanmaata, jossa kummityttö jo kovasti odotteli tädin saapumista. Sunnuntaina kävin molemmissa mummoloissa ja lauloin kummitytön kanssa kaikenlaisia lastenlauluja... Maanantaina sitten automatkailua veljen luo ja bussimatkailua takaisin Helsinkiin. Kilometrejä ja muistoja tuli taas lisää roppakaupalla! :)

(Kaikki kuvat otettu Pyhäkeron autiotuvalla)

Kun on kolmen viikon aikana nähnyt maailmaa/Suomea Afrikasta Enontekiölle voin sanoa, että hetki kotona tuntuu ihan hyvälle.. Loppu huhtikuu menee haavoja parannellen (siis ihan konkreettisia tikeillä ommeltuja) ja töitä tehden. Toukokuun viikonloput vietänkin sitten taas Satakunta/Pohjois-pohjanmaa -akselilla.

Lomailua Afrikan auringon alla

Reissut on nyt vähäksi aikaa reissattu ja työtkin on saatu hyvälle alulle pätkäviikkojen jälkeen. Aloitetaanpas järjestyksessä maaliskuun puolesta välistä.. eli siitä kun loma alkoi. Viikonloppuna juhlittiin kaverin synttäreiden etkoja ja itse synttäreitä. Sunnuntaina darra-hengailtiin porukalla ja maanantaina suuntasimme neiti S:n kanssa lentokentälle.. Matkakohteena siis Kap Verde! Loma, josta haaveiltiin kauan ja jonka tarpeessa molemmat olimme! :) Parhaan ystävävän kanssa matkustaminen on vaan niin rentouttavaa ja yksi parhaista tavoista lomailla! :)

Lentokentälle suunnattiin siis aamun ensimmäisellä bussilla ja lento lähti puoli kahdeksan maissa. Välilaskun teimme Teneriffalla, jossa emme kuitenkaan saaneet poistua koneesta, joten se siitä jaloittelusta. Kun koneen tankki oli saatu täyteen, evästä pakattu lisää ja miehistö vaihdettu, jatkoimme matkaa kohti Afrikkaa, Kap Verdeä ja Sal:in saarta. Kaiken kaikkiaan lento kesti hieman alle 10 tuntia, mutta yllättävän kivuttomasti se meni. Majoituimme Santa Marian kaupunkiin, joka on ilmeisestikin Kap Verden vilkkain turistikohde. Hotellihuoneena toimi pienen pieni bungalow, jossa oli onneksemme myös ilmastointi. Hotellialueella oli kolme ravintolaa ja kaksi allasaluetta. Lisäksi ranta oli ihan vieressä, joten altailla tuli oleiltua suhteellisen vähän. Hotellin palvelut olivat erittäin kattavat ja niihin saikin tutustua heti loman ensimmäisenä päivänä oppaan pitämällä kierroksella. Lisäksi käytiin maanantaina ennen pimeää ihastelemassa vielä sitä ihanan turkoosia merivettä, jota olisin voinut tuijottaa monta päivää! Kaunein väri ehkä ikinä!

(ihanan turkoosi ja lämmin merivesi)

(ankkuri kaupungin laiturialueella.. ja muutama paatti)

Tiistaina otettiin vähän aurinkoa ja iltapäivästä kävimme oppaan pitämällä Santa Maria -kävelyllä, jossa tutustuttiin kaupungin palveluihin ja paikallisten elämään. Erityisen kiva oli vierrailla paikallisessa aamu/iltapäivä/ilta -kerhossa, jonne lapset pystyivät menemään viettämään päivää ennen ja jälkeen koulun. Lapset oli valittu taustojensa perusteella ja koko homma toimi vapaaehtoistyöllä. Hienoa työtä tekevät ja lomalaisetkin voivat mennä sinne päiväksi viettämään aikaa lasten kanssa...

 (Jonkinlainen keskusaukio pääkadun varrella. 

Yksi harvoista paikoissa, joissa toimi langaton netti)

(Lapsen kirjoittama seinämaalaus hyväntekeväisyyskeskuksen /

vapaaehtoistyökeskuksen sisäpihalla)

Jonkin sortin iltamenoissa käytiin joka ilta, mutta nukkumassa oltiin kuitenkin aina suhteellisen aikaisin. Caipirinhat ovat maistamisen arvoisia :) Ovat suhteellisen huokeita, mutta maku eroaa hyvin paljon eri paikkojen välillä. Muutamana iltana kävimme syömässä päivällistä/illallista hotellin ulkopuolella (vaihdoimme puolihoitoon kuuluvan päivällisen lounaaseen) ja täytyy sanoa, että hinnat eivät päätä huimanneet. Kannattaa myös syödä jäätelöä! Pääkadun varrella oli paikka, josta sai italialaista jäätelöä pallon eurolla. Niin ja siis euroillahan tuolla pystyi maksamaan ilman suurempia ongelmia. Vaihtorahana sai vaihtelevasti euroja ja escudoja.. Pankkiautomaatista sai paikallista valuuttaa ja ainakaan meillä ei ollut mitään ongelmia niiden käytössä. Depit-Credit -kortilla ei voinut maksaa missään, mutta rahaa sillä kuitenkin sai onneksi nostettua :)

 (Pääkatu)

(kalastajien paatteja)

Torstaina lähdimme käymään paikallisbussilla saaren pääkaupungissa, Espargoksessa. Paikallisbussina toimi pakettiauto, jonka takaosassa oli penkkejä. Toinen vaihtoehto olisi ollut lava-auto, mutta pysyttelimme kuitenkin sisätiloissa :) Matka maksoi euron suuntaansa ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Espargoksessa ei sinänsä ole hirvittävästi turismia. Lähinnä siellä näkee päivämatkoilla olevia turisteja. Kiertelimme pitkin poikin kaupunkia ja näimme hieman nuhjuisempaakin elämistä. Kuitenkin ihmiset olivat ystävällisiä ja iloisia, vaikka elinolot eivät parhaat mahdolliset olleetkaan. Me suomalaiset voisimme yleisen elämänasenteen lisäksi ottaa mallia myös talojen maalaamisessa.. miksi rakennusten täytyy aina olla niin tylsän värisiä.. samaan taloonhan voi yhdistää vaikka kaikki sateenkaaren värit! :) Paikallinen pankki suosi muuten kaikissa rakennuksissaan violettia.

(Ihanan värinen!)

 (yllä ja alla paikallisten asumuksia)

 Keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntai.. ne päivät oli pyhitetty Santa Marian kiertelyyn (luulenpa, että siinä kaupungissa ei ole sellaista nurkkaa, jota ei oltais käyty katsomassa), rannalla lukemiseen, altailla loikoiluun, yleiseen kävelyyn ja vain ja ainoastaan rentoutumiseen! Paikallinen majakka oli keskellä hiekkaa.. hiekassa vastatuuleen tarpominen käy kuntoilusta :) Varsinkin kun matkaa oli muutama kilometri.. ja ihokin sai sellaisen kiva hiekka-kuorinnan. Sal:in saari on oikeastaan pelkkää hiekkaa, joten matkalaukusta sitä löytyy yhä edelleenkin, vaikka olen imuroinut sen jo ainakin kolme kertaa :)

 (tähän loppui kaupunki.. ja tästä alkoi erämaa..)

 

(Ei siellä kaikki asuneet huonoissa oloissa)

Tarinaa matkalta olisi varmaankin vaikka ja kuinka paljon.. kuvatkaan eivät kerro koko totuutta, koska niiden kautta ei välity tunnelma. Santa Maria oli vielä osittain rakennus-vaiheessa. Joka puolella oli keskeneräisiä rakennustyömaita ja luulenpa, että joskus hamassa tulevaisuudessa tie vie tuohon kaupunkiin vielä uudestaan. Olisihan se kiva käydä vaikka 10 vuoden kuluttua katsomassa miten paikka on kehittynyt. Ai niin.. netistä lukemieni juttujen perusteella sain paikasta ennen reissua suhteellisen negatiivisen kuvan, mutta itse en juurikaan löydä negatiivisia asioita.. paikallisia ihmisiä oppi käsittelemään suhtnopeasti ja kaikkea ruokaa söin ilman minkäänlaisia ongelmia. Hotelli tarjosi joka päivä meille 3 litraa vettä, josta täytimme pienempiä pulloja aina mukaan.. Hanavedellä pesimme hampaat, mutta aika klooristahan se oli joten juomiseen se ei kelvannut. Saarella on paljon kulkukoiria ja -kissoja. Niitä ei saa ruokkia ja niiden ylenpalttinen hoitaminen / hoitaminen ollenkaan ei ole suotavaa (kaksi sanaa: ötökkä ja antibioottikuuri, näistä kuitenkin juttua myöhemmin).

Kuvia otettiin kahden kameran voimin ja olen niitä tuijotellut usein (tosin en toisen kameran kuvia ole vielä saanut itselleni). Neiti S:n kanssa sovimme, että seuraavaa tyttöjen ulkomaanmatkaa ei odoteta seitsemään vuotta! Uusi tavoite on reissu kerran vuodessa tai vähintään kahden vuoden välein! :) Kap Verdeä ja Sal:in saarta voin kuitenkin suositella oikein mielelläni matkakohteeksi jos mielii lämpimään ja haluaa nähdä vähän jotakin erilaista. Ai niin.. aurinkorasvaa ei saa unohtaa! Käytin koko viikon suojakerrointa 50 ja meinasin siltikin kärventää ihoni..

Afrikasta töiden kautta Lappiin

Jossakin vaiheessa kuukausi on ehtinyt kääntymään huhtikuuksi ja kevään ensi merkkejä alkaa olla ilmassa (huolimatta tuosta ärsyttävästä takatalvesta). Maaliskuun puolenvälin jälkeen olen enemmän ja vähemmän lomaillut joka viikko ainakin hetken... Kävin pyörähtämässä (ja olinkin 8 päivää) ihanan ystäväni kanssa Afrikan puolella!!!!!! Tästä tarinaa kuvien kera jahka kotiudun seuraavasta reissusta. Viime ja tällä viikolla olin töissä kolme päivää.. eilen kulkeuduin junan mukana Pohjois-pohjanmaalle ja tänään matka jatkuu Lappiin.. kohteena siis Enontekiö!
Kamera on pakattu mukaan joten jospa sitä muutaman kuvan sieltäkin saisi :)

Nyt kuitenkin aamupalan,antibiootin ja suihkun kautta matkaan! Lähinnä hevoselle suunnattu antibioottikuurikin on jo taas tarina erikseen...