Lomailua ja muuta menoa..

Ilmeisesti tästä vuodesta tulee sellainen "kirjoitan EHKÄ kerran kuussa kaiken mahdollisen"-vuosi.. Edellisestä kirjoituksesta on mennyt reippaasti yli kuukausi ja sen jälkeen onkin ollut menoa ja melskettä sen verran, että kotona olen käynyt vain kääntymässä..

Olen innolla seurannut nuorimman kummitytön kasvua ja kehitystä.. voi jestas sentään, että voi tyttö kasvaa vauhdilla! Tuntuu, että kasvaa joka päivä ainakin sentin ja kasvonpiirteet muuttuvat hirvittävällä vauhdilla! Mutta onhan se vain ihan hirvittävän kamalan älyttömän suloinen. Voisin tuoksutella sen hiuksiakin vaikka koko päivän! :)

Tämän kevään reissu oli siis kaupunkireissu ja suuntaui kohti Unkaria! Tyttöjen reissu oli täynnä höpötystä, naurua ja hulvatonta menoa! Säät olisivat voineet olla suotuisammat, mutta en valita! Saatiin kokea aikalailla kaikki lumisadetta lukuunottamatta :) Viime vuonna vietin synttäreitäni Afrikan puolella.. tänä vuonna ei ihan niin kauas lähdetty ja matkaseurakin oli eri.. mutta olen yhä edelleen sitä mieltä, että tästä voisi ottaa tavan.. siis synttäreiden vietosta ulkomailla :)

 Kuvien perusteella saattaa vaikuttaa siltä, että aurinko paistoi koko ajan, yhtenä päivänä satoi kaatamalla ja yhtenä saimme nauttia erittäin tuulisesta auringosta.. mutta kaiken kaikkiaan aivan valtavan hieno reissu! Matkaan kuului hyvän seuran ja hulvattoman menon lisäksi pajon nähtävyyksiä ja sopivasti shoppailua.. ja tottahan toki Budapestissä täytyi käydä lillumassa kylpylässä. Valitsimme kylpyläksi pienen ja erittäin vanhan (yksi vanhimmista kaupungin kylpylöistä) kylpylän, joka taisi olla nimeltään Király Bath. Valinta osui nappiin ja olimme kylpylän ainoat turistit.. kylpylä oli rauhallinen ja aika kului todella nopeasti lämpimästä vedestä nauttien :)

Ystävämme toimi oppaanamme (joillakin vain on taito muistaa lähes kaikkien patsaiden tarinat ja kertoa ne vielä innostuneesti muillekin), koska oli jo tovin asunut kaupungissa.. Toki myös Mondon Matkaopas oli erittäin kovalla käytöllä.. Ihastuin paikallisiin rauniobaareihin aivan täysin.. aika monessa eri rauniobaarissa tulikin iltarientojen aikaan käytyä :) Olut ja ruoka oli edullista.. tosin emme käyneet missään turistien suosimissa paikoissa syömässä.. Majapaikamme oli tooodella kiva! Olimme hostellin ainoat asukkaat ja näin ollen saimme olla aika vapaasti. Olimme varanneet kahden hengen huoneen, joka oikeastaan oli hostellin kyljessä oleva pieni asunto.. eli meillä oli oma kylppäri ja pieni keittiö myös omassa kämpässämme.

Paljon siis tehtiin ja höpötettiin ja kuljettiin.. Kuvia tuli otettua jonkin verran, mutta muistot on kuviakin kalliimpia!

Unkarissa olimme siis keskiviikosta (20.3.) sunnuntaihin ja reissun jälkeen ehtikin sopivasti pestä pyykit ja pakata uudelleen kun torstaina koitti lähtö pääsiäisen viettoon veljen (ja kummitytön) perheen luokse, jonne myös vanhempani saapuivat.

Pääsiäiseen kuului paljon askartelua, leipomista, ulkoilua ja kaikenlaista muuta tohinaa. Tällä vanhemmalla kummitytöllä on ikää tosiaan 5 vuotta ja energiaa löytyy melkein enemmän ku pienestä kylästä yhteensä. Kauppareissulla löysin itselleni mekon yhden pienen tyllerön ristiäisiin.. yhden ostin tietenkin jo Budapestistä, mutta eihän mekkoja voi olla koskaan liikaa.

Pääsiäisen vietosta kotiuduin maantai-iltana.. ja perjantaina lähdimme tyllerön ristiäisiin Pohjois-pohjanmaalle. Ei käy elämä tylsäksi kun kotona käy vain kääntymässä ja töissäkin on vain pätkäviikkoja. Lauantaina neiti sai nimen ja kummit jatkoivat vielä iltaa paikallisessa baarissa :) Sunnuntaina sitten suunnattiin takaisin kotiin.. viime viikko töissä oli aikamoista vuoristorataa ja vielä tälläkin hetkellä on kaikki vähän sekaisin, mutta toivottavasti asiat tästä alkaa selkiytymään. Viime viikonloppu oli vapaata kaikesta ja vietinkin sen tiiviisti neljän seinän sisällä siivoten ja rentoutuen. On kiva mennä tuulispäänä ja viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, mutta kyllä sitä välillä kaipaa kunnon lepoakin!

 Nyt taidan vielä hetken aikaa miettiä työkuvioita ja tänään taitaa töllöttimestä tulla Harry Potter, joka on kyllä aivan pakko katsoa pitkästä aikaa :)

Uusi Vuosi, vanhat kujeet

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Valoin tinan, mutta en tehnyt minkäänlaisia lupauksia vuodelle 2013, joten samalla vanhalla kaavalla kai mennään koko tuleva vuosi. Vaikka muutoksia on kyllä luvassa.. enemmän muiden elämään kuin omaan, mutta kyllä kai ne ainakin jotenkin aina vaikuttavat myös omaan maailmaan.

Asiasta rasiaan. Joulun vietin auringon lämmössä. Olin erittäin skeptinen reissuun lähtiessä. Lentokentällä piti olla ennen joulua lauantaina ihan liian aikaisin (about 2 tunnin yöunilla) ja siellä oli ihan liikaa porukkaa. Olin kiukkuinen kuin pyllylle ammuttu karhu ja olisin mieluusti jäänyt kotiin odottamaan oikeaa joulua. No, valohoito ja lämpö muuttivat mielen aika nopsaan.7 päivää aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat varjossa noin 24 astetta. Ei pöllömpää. Matkakohteena oli siis mielikuvituksettomasti Kanarian saaret ja siellä kaupunki nimeltä Puerto Rico. Työkaverit kehoittivat ottamaan mukaan lämmintä vaatetta, koska siellä ei kuulemma joulun aikaan ole kovinkaan lämmin.. no, iltaisin vetäisin jalkaan leggingsit ja päälle neuletakin.. muuten hengasin mahdollisimman vähissä vaatteissa. Kummityttö oli innoissaan uima-altaasta ja rannasta. Kaikin puolin mukava reissu.

Viikko meni nopsaan ja kotiinlähtö koitti. Perillä Helsingissä olimme puolen yön aikaan ja seuraavana aamuna kl 06.30 starttasimme auton keulan kohti Pohjois-pohjanmaata. Tuossa välissä ehdin purkamaan matkalaukun ja pakkaamaan sen uudestaan.. unen pituudeksi taisi jäädä taas vain muutama tunti, mutta autossa sain onneksi nukuttua. Jatkoin nimittäin matkaani vielä saman päivän aikana mökkeilemään kavereiden kanssa! Mökillä vierähti muutama vuorokausi ja eilinen meni kaikesta mahdollisesta aktiviteetista toipuessa. Edessä vielä muutama lomapäivä ja sunnuntaina suuntaan takaisin kotiin. Maanantaina kutsuukin sitten jo työt ja arkinen aherrus. Täytyy kaivaa ompelukonekin esille, että saadaan neiti S:n vauvalle kaikki mahdollinen valmiiksi ennen H-hetkeä :) Nyt taidan mennä juomaan kahvia ja miettimään, että pitäisikö tälle aamulle jotakin syödäkin.

Kuvia reissuilta heti kun pääsen kotiin. Oma läppäri on kotona enkä jaksa alkaa kuvia siirtämään monelle koneelle :)

Pään Tyhjennys

Olen viikon verran kärsinyt kipeistä leukaluista ja takahampaisiin kohdistuneesta jomotuksesta. Tiesin alusta asti sen johtuvan öisestä hampaiden yhteen puremisesta. Jo viikko sitten olisi pitänyt tietää mihin se lopulta johtaa.. Tasaisin väliajoin stressi aiheuttaa hampaiden kiristelyä ja kipeitä leukapieliä, mutta harvoin sitä kestää muutamaa päivää pidempään, koska osaan alkaa himmailemaan tarpeen mukaan.

Nyt se ei kuitenkaan ole auttanut ja toissa yönä alkanut unien näkeminen valvottaa. Toissayönä turvauduin painajaisen aikana nyrkkeihin ja viime yönä heräsin omaan huutooni. Anteeksi naapurit.. tiedän, että väliseinät ovat ohuet.

Tämä on niin kovin tuttua. Uni muistuttaa kovasti sitä samaa unta, joka valvotti minua aikalailla viisi vuotta sitten. Silloin jaksoin kolme viikkoa ennenkuin menin opiskelijaterveydenhoitoon. Sain lähetteen puhumaan. Halusivat kai analysoida jotenkin, mutta minä halusin vain saada yhdet kunnon yöunet.Silloin menivät kaikki syksyn tentit uusintaa, mutta työelämässä ei uusintoja katsota hyvällä.

Osaisiko joku kertoa hyvää niksiä miten tämän saa loppumaan. Odottelen ehkä vielä muutaman päivän ennenkuin alan huolestumaan enemmän.. enkä kai huolestuisikaan näin ellei aikaisempaa kokemusta unettomuudesta ja painajaisista olisi. Onneksi huomenna alkaa pitkä viikonloppu eikä tarvitse yrittää tsempata töissä.

Yleensä en tällaisesta halua kirjoittaa saatika puhua kenellekään tutulle.. Mutta nyt oli vain pakko saada purettua tämä johonkin.

Lapin taikaa..

Pääsiäisen tienoilla vietin extra pitkän viikonlopun ottamalla pääsiäisviikolla torstain lomapäiväksi. Viikko sitten keskiviikkona suuntasin siis vanhempieni luokse Pohjois-pohjanmaalle ja alle 12 tunnin vierailun jälkeen jatkoin matkaani kohti Enontekiötä. Matka taitettiin bussilla ja mikäs sen mukavampaa matkustaa kun vieressä istuu hyvä ystävä, mukana on ristikkolehti, karkkia ja käytävän toisella puolella kivoja tytsyjä :) Harrastuksen parissa siis lähdin matkaan. Meidän kuoro ei sellaisenaan lähtenyt matkaan, vaan pelkstään neljä tyttöä löi äänet yhteen kahden muun kuoron laulajien kanssa.. ja kasassa oli sekalainen projektikuoro, jonka suuri tehtävä oli konsertoida Hetan kirkossa Pitkänperjantain iltana yhdessä Sinfoniaorkesteri Vivon kanssa.  

Torstaina olimme perille illalla hieman kuuden jälkeen ja iltapalan ja majoittumisen jälkeen olivat edessä myöhäiset harjoitukset. Perjantaina oli vuorossa hieman vapaa-aikaa (auringosta nauttimista, järven jäällä kävelyä ja pyllymäen laskua!!), harjoittelua ja illalla konsertti. Konsertti hieman jännitti, koska orkesterin kanssa harjoittelu jäi kovin vähäiseksi. Kaikesta huolimatta konsertti meni ihan ok... Itsekritiikki nostaa päätään ja en voi olla täysin tyytyväinen, mutta palautteen mukaan meni kuitenkin hyvin :) Täysikuun vaikutuksesta meidän neljän naisen luokkahuone-kommuunissa ei paljon nukuttu, mutta höpötettiin, naurettiin ja analysoitiin erinäisiä asioita sitäkin enemmän! :) Mää niin tykkään!

Lauantai taisi alkaa yhden naisen sanoilla ”Tänään ei hitto vie kukaan nuku!”. Lievää väsymystä oli ilmassa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui kun brunssin ja pakkaamisen jälkeen tie vei kelkkailemaan. Pääsimme moottorikelkkojen kyydillä Pyhäkeron autiotuvalle, jossa kuuntelimme nuorten laulantaa. Varpaat meinasivat jäätyä, mutta se on pieni paha tuosta kokemuksesta! Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun olen millään tavalla ollut tekemisissä moottorikelkan kanssa.. vaikkakin tälläkin kertaa istuin vain kyydissä. Iltapäivällä alkoi matka takaisin kohti Pohjois-pohjanmaata, jossa kummityttö jo kovasti odotteli tädin saapumista. Sunnuntaina kävin molemmissa mummoloissa ja lauloin kummitytön kanssa kaikenlaisia lastenlauluja... Maanantaina sitten automatkailua veljen luo ja bussimatkailua takaisin Helsinkiin. Kilometrejä ja muistoja tuli taas lisää roppakaupalla! :)

(Kaikki kuvat otettu Pyhäkeron autiotuvalla)

Kun on kolmen viikon aikana nähnyt maailmaa/Suomea Afrikasta Enontekiölle voin sanoa, että hetki kotona tuntuu ihan hyvälle.. Loppu huhtikuu menee haavoja parannellen (siis ihan konkreettisia tikeillä ommeltuja) ja töitä tehden. Toukokuun viikonloput vietänkin sitten taas Satakunta/Pohjois-pohjanmaa -akselilla.

Lomailua Afrikan auringon alla

Reissut on nyt vähäksi aikaa reissattu ja työtkin on saatu hyvälle alulle pätkäviikkojen jälkeen. Aloitetaanpas järjestyksessä maaliskuun puolesta välistä.. eli siitä kun loma alkoi. Viikonloppuna juhlittiin kaverin synttäreiden etkoja ja itse synttäreitä. Sunnuntaina darra-hengailtiin porukalla ja maanantaina suuntasimme neiti S:n kanssa lentokentälle.. Matkakohteena siis Kap Verde! Loma, josta haaveiltiin kauan ja jonka tarpeessa molemmat olimme! :) Parhaan ystävävän kanssa matkustaminen on vaan niin rentouttavaa ja yksi parhaista tavoista lomailla! :)

Lentokentälle suunnattiin siis aamun ensimmäisellä bussilla ja lento lähti puoli kahdeksan maissa. Välilaskun teimme Teneriffalla, jossa emme kuitenkaan saaneet poistua koneesta, joten se siitä jaloittelusta. Kun koneen tankki oli saatu täyteen, evästä pakattu lisää ja miehistö vaihdettu, jatkoimme matkaa kohti Afrikkaa, Kap Verdeä ja Sal:in saarta. Kaiken kaikkiaan lento kesti hieman alle 10 tuntia, mutta yllättävän kivuttomasti se meni. Majoituimme Santa Marian kaupunkiin, joka on ilmeisestikin Kap Verden vilkkain turistikohde. Hotellihuoneena toimi pienen pieni bungalow, jossa oli onneksemme myös ilmastointi. Hotellialueella oli kolme ravintolaa ja kaksi allasaluetta. Lisäksi ranta oli ihan vieressä, joten altailla tuli oleiltua suhteellisen vähän. Hotellin palvelut olivat erittäin kattavat ja niihin saikin tutustua heti loman ensimmäisenä päivänä oppaan pitämällä kierroksella. Lisäksi käytiin maanantaina ennen pimeää ihastelemassa vielä sitä ihanan turkoosia merivettä, jota olisin voinut tuijottaa monta päivää! Kaunein väri ehkä ikinä!

(ihanan turkoosi ja lämmin merivesi)

(ankkuri kaupungin laiturialueella.. ja muutama paatti)

Tiistaina otettiin vähän aurinkoa ja iltapäivästä kävimme oppaan pitämällä Santa Maria -kävelyllä, jossa tutustuttiin kaupungin palveluihin ja paikallisten elämään. Erityisen kiva oli vierrailla paikallisessa aamu/iltapäivä/ilta -kerhossa, jonne lapset pystyivät menemään viettämään päivää ennen ja jälkeen koulun. Lapset oli valittu taustojensa perusteella ja koko homma toimi vapaaehtoistyöllä. Hienoa työtä tekevät ja lomalaisetkin voivat mennä sinne päiväksi viettämään aikaa lasten kanssa...

 (Jonkinlainen keskusaukio pääkadun varrella. 

Yksi harvoista paikoissa, joissa toimi langaton netti)

(Lapsen kirjoittama seinämaalaus hyväntekeväisyyskeskuksen /

vapaaehtoistyökeskuksen sisäpihalla)

Jonkin sortin iltamenoissa käytiin joka ilta, mutta nukkumassa oltiin kuitenkin aina suhteellisen aikaisin. Caipirinhat ovat maistamisen arvoisia :) Ovat suhteellisen huokeita, mutta maku eroaa hyvin paljon eri paikkojen välillä. Muutamana iltana kävimme syömässä päivällistä/illallista hotellin ulkopuolella (vaihdoimme puolihoitoon kuuluvan päivällisen lounaaseen) ja täytyy sanoa, että hinnat eivät päätä huimanneet. Kannattaa myös syödä jäätelöä! Pääkadun varrella oli paikka, josta sai italialaista jäätelöä pallon eurolla. Niin ja siis euroillahan tuolla pystyi maksamaan ilman suurempia ongelmia. Vaihtorahana sai vaihtelevasti euroja ja escudoja.. Pankkiautomaatista sai paikallista valuuttaa ja ainakaan meillä ei ollut mitään ongelmia niiden käytössä. Depit-Credit -kortilla ei voinut maksaa missään, mutta rahaa sillä kuitenkin sai onneksi nostettua :)

 (Pääkatu)

(kalastajien paatteja)

Torstaina lähdimme käymään paikallisbussilla saaren pääkaupungissa, Espargoksessa. Paikallisbussina toimi pakettiauto, jonka takaosassa oli penkkejä. Toinen vaihtoehto olisi ollut lava-auto, mutta pysyttelimme kuitenkin sisätiloissa :) Matka maksoi euron suuntaansa ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Espargoksessa ei sinänsä ole hirvittävästi turismia. Lähinnä siellä näkee päivämatkoilla olevia turisteja. Kiertelimme pitkin poikin kaupunkia ja näimme hieman nuhjuisempaakin elämistä. Kuitenkin ihmiset olivat ystävällisiä ja iloisia, vaikka elinolot eivät parhaat mahdolliset olleetkaan. Me suomalaiset voisimme yleisen elämänasenteen lisäksi ottaa mallia myös talojen maalaamisessa.. miksi rakennusten täytyy aina olla niin tylsän värisiä.. samaan taloonhan voi yhdistää vaikka kaikki sateenkaaren värit! :) Paikallinen pankki suosi muuten kaikissa rakennuksissaan violettia.

(Ihanan värinen!)

 (yllä ja alla paikallisten asumuksia)

 Keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntai.. ne päivät oli pyhitetty Santa Marian kiertelyyn (luulenpa, että siinä kaupungissa ei ole sellaista nurkkaa, jota ei oltais käyty katsomassa), rannalla lukemiseen, altailla loikoiluun, yleiseen kävelyyn ja vain ja ainoastaan rentoutumiseen! Paikallinen majakka oli keskellä hiekkaa.. hiekassa vastatuuleen tarpominen käy kuntoilusta :) Varsinkin kun matkaa oli muutama kilometri.. ja ihokin sai sellaisen kiva hiekka-kuorinnan. Sal:in saari on oikeastaan pelkkää hiekkaa, joten matkalaukusta sitä löytyy yhä edelleenkin, vaikka olen imuroinut sen jo ainakin kolme kertaa :)

 (tähän loppui kaupunki.. ja tästä alkoi erämaa..)

 

(Ei siellä kaikki asuneet huonoissa oloissa)

Tarinaa matkalta olisi varmaankin vaikka ja kuinka paljon.. kuvatkaan eivät kerro koko totuutta, koska niiden kautta ei välity tunnelma. Santa Maria oli vielä osittain rakennus-vaiheessa. Joka puolella oli keskeneräisiä rakennustyömaita ja luulenpa, että joskus hamassa tulevaisuudessa tie vie tuohon kaupunkiin vielä uudestaan. Olisihan se kiva käydä vaikka 10 vuoden kuluttua katsomassa miten paikka on kehittynyt. Ai niin.. netistä lukemieni juttujen perusteella sain paikasta ennen reissua suhteellisen negatiivisen kuvan, mutta itse en juurikaan löydä negatiivisia asioita.. paikallisia ihmisiä oppi käsittelemään suhtnopeasti ja kaikkea ruokaa söin ilman minkäänlaisia ongelmia. Hotelli tarjosi joka päivä meille 3 litraa vettä, josta täytimme pienempiä pulloja aina mukaan.. Hanavedellä pesimme hampaat, mutta aika klooristahan se oli joten juomiseen se ei kelvannut. Saarella on paljon kulkukoiria ja -kissoja. Niitä ei saa ruokkia ja niiden ylenpalttinen hoitaminen / hoitaminen ollenkaan ei ole suotavaa (kaksi sanaa: ötökkä ja antibioottikuuri, näistä kuitenkin juttua myöhemmin).

Kuvia otettiin kahden kameran voimin ja olen niitä tuijotellut usein (tosin en toisen kameran kuvia ole vielä saanut itselleni). Neiti S:n kanssa sovimme, että seuraavaa tyttöjen ulkomaanmatkaa ei odoteta seitsemään vuotta! Uusi tavoite on reissu kerran vuodessa tai vähintään kahden vuoden välein! :) Kap Verdeä ja Sal:in saarta voin kuitenkin suositella oikein mielelläni matkakohteeksi jos mielii lämpimään ja haluaa nähdä vähän jotakin erilaista. Ai niin.. aurinkorasvaa ei saa unohtaa! Käytin koko viikon suojakerrointa 50 ja meinasin siltikin kärventää ihoni..

What happens in Stockholm stays in Stockholm..

Oikeastihan tulin kotiin jo maanantai-iltana, mutta toipuminen otti oman osansa tästä viikosta. Reissu Tukholmaan on nyt siis onnistuneesti takanapäin ja tässä vähän matkaraporttia... kaikki kuvat on haetty Googlen kautta, koska kunnon matkalaisena unohdin kameran kotiin ja kaikki muut matkatoverit ovat tällä

hetkellä vielä reissussa.. ehkä myöhemmin sitten muitakin kuvia :)

Perjantaina yksi matkakaveri saapui Oulusta valtion rautateiden kyyditsemänä. Rautatieasemalla siis näpötin kahdeksan aikaan illalla. Siitä matka jatkuikin kaupan kautta minun luokseni.. Lauantaina aamulla sitten hyppäsimme matkalaukkujemme kanssa bussiin ja bussi vei meidän lentokentälle (seutulippu-matkakortti on muuten kätevä kapistus.. sillä pääsee lentokentällekin :)). Blue1 meidät lennätti Arlandan lentokentälle puolisen tuntia myöhässä. Ilmeisesti Berliiniin lähtevässä koneessa oli jokin hätänä ja sen takia lähtömme myöhästyi hieman. Myöhästyminen ei kuitenkaan meitä haitannut. Arlandassa nappasimme laukkumme, jotka tulivat ensimmäisten joukossa ja suuntasimme lentokenttäbussilla kohti Tukholmaa. Matkatavarat säilöön T-central:iin ja kaupungille mars! Kesti ehkä 10 sekuntia päästä kartalle :) Matkakaveri neiti M oli aivan ihmeissään muististani. Ensimmäisenä suuntasimme syömään burritot ja sen jälkeen kierreltiin kauppoja. Viinilasillisetkin ehdimme nauttia ennenkuin lähdimme muita matkakavereita (Neiti A ja Neiti L) vastaan. Kävelimme hostelliin (Crafoords place) ja asetuimme taloksi. Aika meni lauantaina uskomattoman nopeasti. Olimme kuitenkin M:n kanssa kaupungissa jo joskus 10 aikaan aamupäivällä ja toiset neidit saapuivat vasta n. 16.00 iltapäivällä. No.. Illalla luotimme kuitenkin tuttuun ja turvalliseen intialaiseen ravintolaan eli osoitteeksi otimme Torsgatan 27 ja paikkana tietenkin Razmahal Indian Restaurang. Kesällä 2007 tuli muutaman kerran käytyä tuolla ja kyllä se edelleen oli yhtä hyvää :) Ravintola sijaitsee siis St. Eriksplanilla. Maittavan aterian jälkeen menimme käymään lasillisilla Pub Stringfellows:ssa. Tämäkin tuttavuus kesältä 2007 ja sijaitsee myös St. Eriksplanilla. Tästä matkamme vei kävellen Odenplanille ja siitä sitten Sveavägeniä pitkin keskustaan. Neiti A:n kanssa esittelimme Neiti M:lle ja L:lle paikkoja ja verestimme muistoja eri paikoista. Kungsträdgårdenin jälkeen jalat (tai oikeastaan metro) vei meidät hostellille nukkumaan.

Sunnuntaina heräsimme jo kahdeksan jälkeen ja kymmeneltä olimme liikenteessä. Aamupalan nautimme kahvilassa St. Eriksplanin ja Odenplanin puolessa välissä (en tiedä kumpaan tuo paikka virallisesti kuuluu:)). Siitä sitten metrolla Brommaplanille ja siitä hyppäsimme bussiin, joka vei meidät...

...Drottningholmin linnaan. Itse en käynyt tuolla silloin kesällä 2007, mutta neiti A kävi vieraidensa kanssa, joten yksi opas löytyi :) Linnassa ja oikeammin sitä ympäröivässä puistossa vierähti helposti useampi tunti.. ja teatterin hattuja sovitettaessa ikää tuli rutkasti lisää naurun myötä :) Päivän aikana tehtiin monta suunnitelmaa siitä, kuinka vartijat saadaan juoksemaan perään :) Jossakin vaiheessa olin ihan varma, että manataan liikaa ja saadaan oikeasti vartijat peräämme. Mutta niin ei kuitenkaan käynyt, vaan jatkoimme matkaa.. Brommaplanilta metroon ja Alvikissa vaihdoimme paikalliseen ratikkaan.. määränpäänä oli siis... 

...Liljeholmen! Paikka, jossa asuimme sen ajan kun Tukholmassa olimme vuonna 2007. Tuona kesänä alkoi torin remontti.. remontin myötä purettiin osa yhdestä rakennuksesta ja yksi pieni ruokakauppakin sai väistyä. Viime sunnuntaina sydänkohtaus oli kuitenkin enemmän kuin lähellä, kun kulman takaa paljastui Liljeholmenin uusi ostoskeskus!!!!! Voi luoja, että voi paikka muuttua!!! ja nyt täytyy kyllä sanoa, että kehitys on ollut vain ja ainoastaan positiivinen :) Löytyipäs nuilta entisiltä koti-huudeilta yhdet kengätkin :) Metroasemalla oli pakkoa käydä fiilistelemässä ja katsomassa bussiterminaaliakin.. ne eivät olleet muuttuneet miksikään. Jotenkin kuitenkin tuli hirvittävän haikea mieli.

Tässä vaiheessa nälkä jo kurni vatsaa ja suuntasimme Slussenia kohti. Määränpäänä oli tuttu ja hyväksi havaittu Old Beefeater Inn. Ruoka oli hyvää ja jälleen kerran sitä oli tarpeeksi. Mutta mahtuipas vatsaan kuitenkin vielä jäätelöt vanhassa kaupungissa :) Niitä ihania jäätelökauppoja (joissa vohvelit paistetaan itse ja jäätelömakuja on ihan liikaa) oli ennen kaksi ja kävelimmekin suoraan siihen, mikä on lähempänä Stortogetia, mutta mikä pettymys! Siihen kulmaan oli tullut vain tiettyä jenkkijätskiä myyvä kauppa. No.. palasimme sitten takaisin siihen toiseen kauppaan ja saimme jäätelömme :) Kuninkaallisten kaupunkikämpän tarkastuksen jälkeen käytiin vielä vilkaisemassa jo tuttuakin tutumpaa poikaa..

..eli Tukholman pienintä patsasta.. tällä kertaa pojalla oli päässään villainen myssy. Joku oli siis kutonut sille sellaisen suloisen pienen myssyn! :) Tämän jälkeen matka vei hostelliin lepuuttamaan jalkoja ja laittautumaan pientä iltaelämää varten.

Istuimme iltaa Debaser Slussenin terassilla ja tapasimme muutaman kivan tyypin, joiden pöytään siirryimme istumaan ja myöhemmin jatkoimme vielä kuuntelemaan Rock-karaokea. Tästä eteenpäin illan tapahtuman siirtyvät otsikkotekstin alle :) Ei mitään maata kaatavaa, mutta kun kerran ollaan sovittu :) Hostelliin löydettiin tiemme joskus seitsemän aikaan aamulla. Kello soi puol 11 ja hitaiden aamutoimien/aamupalan jälkeen matka jatkui kaupungille. Minä pakkasin matkalaukun mukaan ja muutaman kaupan (Urban Outfitersin ja Zaran) jälkeen suuntasin nokkani lentokentälle. Muut seurueen jäsenet jäivät vielä pariksi päiväksi Tukholmaan ja jatkoivat siitä matkaa Kööpenhaminaan, jonne ovat tänään aamulla saapuneet (kyllä, sain asiasta ilmoittavan tekstiviestin tänään :)). Haikea olo toki jäi, mutta oli kivaa ja sovittiin, että otetaan uusiksi. Sunnuntai oli ehkä paras päivä koskaan ja ilokseni se jatkui pitkään aamuun puolelle. Sunnuntain tapahtumille tullaan nauramaan vielä pitkään ja poikipas se suunnitelmia jo yhdelle illalle syyskuussakin :) Olenkin salaperäinen tänään :) Nyt kuitenkin taidan mennä pesemään pyykkiä..

Mutta ennen sitä vielä pakko sanoa yksi asia.. koin ihan uskomattoman fiiliksen kun mentiin Tukholmaan. Ihan niinkuin ois menny yhteen kotiin. Se kaupunki ja siellä olevat muistot. Vaikka siellä olinkin vain vajaat 4 kuukautta, niin sillä kaupungilla on silti erityinen paikka mun sydämessä/elämässä. Neiti A taisi kiteyttää kaiken lauantai-iltana metroon istuessa.. eli..

"ihan niinkuin ei oltais pois oltukaan!"

Vuoden vaihde sanoin ja kuvin

Linjoilla taas. Sieltähän se vuosi 2010 tulla tupsahti vihdoin ja viimein. Olen ollut kotona jo sunnuntaista saakka, mutta jotenkin olo on ollut kovin voipunut mökkeilyn jäljiltä.

Menimme siis mökille torstaina, joka oli uuden vuoden aatto. Aattoon kuului tietenkin moneen kertaan saunominen, rakettien ampuminen, lumihangessa ryömiminen, tinojen valaminen, tanssiminen, syöminen… ja vaikka mitä muuta. Muutamia kuviakin tuli otettua ja nyt olen vihdoin saanut koneelleni kaikkien.. öö.. neljän kamera kuvat. Pläräsin äsken kaikki kuvat läpi ja valkkasin muutamia kuvia tännekin. Ensin siis uuden vuoden aatto..

Ehkä kummallisin koskaan näkemäni tina.. kauha osui veteen ja tina jäi kiinni kauhaan. Tämä ei kuitenkaan ole minun tinani. Omani oli moniosainen ja hyvin epämääräinen.

Joukossa ei tainnut olla yhtään ihmistä, joka olisi välttänyt lumihangessa uimisen.. Sinne meneminen oli hyvin harvoin omatahtoista :)

Ruokana uuden vuoden aattona (torstaina) oli tapaksia, joista ei tietenkään ollut yhtään ainoaa kuvaa. Tapaksien joukosta löytyi mm. tavallisia lohkoperunoita, marinoituja paprikoita, marinoituja herkkusieniä, mairnoitua sipulia.. ja kaikenlaista muuta herkkua! Juomana tietenkin tapasten kanssa oli sangriaa, jota tehtiin ihan itse. Vuoden vaihteessa poksui tietenkin muutama skumppapullo siinä talviurheilun lomassa.

Uuden vuoden päivänä eli perjantaina pakkasimme reppuihin eväsleivät, makkarapaketit ja kaakaota täynnä olleet termospullot (ehkä ihan vähän minttua myös). Suuntasimme siis laavulle, jolla kävimme viime pääsiäisenäkin. Lähdimme matkaan iltapäivällä, jotta saimme nauttia illan hämärästä nuotion ja kuu valossa. Takaisin kävellessä oli jo lähestulkoon piemään.. vain kuu valaisi tietä. Ja joku vähemmän fiksu ihminen sai idean oikaista mökille… umpihangessa tarpominen on aika uuvuttavaa.

Kyllä se nuotio kivasti lämmitti ja loi tunnelmaa hämärtyvään päivään.

Tämän kuvan ottohetkellä olimme poikenneet tutulta ja turvalliselta tieltä ja näimme edessämme erittäin hämärästi jossakin kaukana siintävän pellon rajan. Kaikki selvisitä hengissä :)

Mökille takaisin päästyämme ilta kuluikin sisätiloissa jutellen ja tanssien. Ruokapöydästä löytyi vielä perjantain aikana uuniperunoita ja lämpimiä nachoja juusto- ja salsadipillä. Toki myös perjantai-illan ohjelmaan kuului sauna ja lämpimässä paljussa hengaileminen.

Lauantaina oli kylmä! Pakkasta oli niin paljon, että ulkovessassakin käynti tuntui olevan liikaa! Lauantai siis kului lähinnä sisätiloissa erilaisia lauta- ja korttipelejä pelaten ja ruokaa laittaen. Illalla oli luvassa perinteinen sauna koivuvihtojen (kenen mielestä ne ovat vastoja???) kanssa. Saunan jälkeen olikin sitten herkkulautasen vuoro.. kuva alla.. ei sitä voi edes sanoin kuvailla.

Juhannuksena taisi olla kolme ihmistä enemmän ja silloin tuollainen lautanen koluttiin tyhjäksi.. tällä kertaa ei voimavarat kuitenkaan riittänyt syömään ihan kaikkea.

Pukeutuminen mökkireissuilla on aina yhtä kivaa… hengataan leggarit jalassa ja joku pitkä teeppari päällä päivät pitkät. Ulkona ollaan tietenkin toppavaatteet päällä ja kasvot eivät näe meikin hiventäkään reissujen aikana. Itse peittelin melkein koko reissun ajan hieman jo hailakan sinisiä hiuksiani myssyn alla.. Mutta kivaa oli. Monta ihanaa muistoa (ja valokuvaa) rikkaampi olen taas. Sunnuntai-iltana koti tuntui kovin hiljaiselta.. maanantaina alkoi jo arki näyttää naamaansa. Onneksi joku on keksinyt loppiaisen. Siinäpäs vasta hyvä syy olla kolmen aikaan iltapäivällä vielä yöpaidassa kotona..

Nyt taidan tehdä jotakin ruokaa ja siivota.. koska muuten joku saa tunnin päästä sydänkohtauksen kun kävelee sisään :)

Lapsuuteni rantamaisemat.

Kuten olen ehkä joskus maininnutkin, olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni suhteellisen lähellä jokea. Omassa kodissani ei ollut omaa rantaa, mutta mummolassa oli. Kesät tietenkin käytännössä katsoen asuin mummolassa ja siellä ollessani suurin osa ajasta meni uidessa tai muuten rannalla lorkkiessa.
Rantaan vievä polku on nyt jo kasvanut melkein umpeen. Ennen sinne meni leveä polku, vaikka tällä kohdalla ei koskaan käytykään uimassa. Tuossa rannassa kuitenkin pidettiin venettä ja lisäksi sieltä haettiin aina joskus vettä kukkien kasteluun ja lasten leikkeihin.
Rantakalliot näkyivät joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän. Tänän syksynä ei ole satanut paljon ja veden pinta on joessa aika matalalla. Aika harvoin on päässyt noin pitkälle kävelemään kuivin jaloin. Yleensä jonkun matkaa on pitänyt aina kahlata. Joki ei mummolan kohdalla ole kovinkaan syvä ja kahlaamalla pääse aika keskelle jokea.

Olen aina ollut vesi-ihminen. Tykkään vedestä todella paljon. Tykkään uida ja muuten vain istua ja katsella vettä. Vähän vanhempana olenkin viettänyt paljon aikaa kallioilla istuen ja vain vettä katsellen. Jotenkin pystyn veden äärellä rauhoittumaan ihan eri tavalla kuin missään muualla. Juuri nuo rantakalliot tuovat mieleeni paljon hyviä muistoja ja aina siellä ollessani palaa mieleeni joku kiva hetki lapsuudesta :) Oi niitä aikoja, kun serkkujen ja kavereiden kanssa tuolla aikaa vietettiin.. joskus osattiin olla vähän fiksummin kuin joskus.. mutta niitä aikoja on kyllä kiva muistella.. ja nyt alkaa tuntumaan, että vuosia on kulunut jo ihan liikaa siitä, kun viimeksi tuolla riekuttiin :)
Lopuksi oli vielä ihan pakko ottaa kuvia rannan heinistä.. en tiedä nuille virallisia nimiä, joten ovat vain heiniä. Olivat jotenkin niin ihanan värisiä. Kaikki kuvat olen siis ottanut tänään, kun äitini kanssa kävimme mummolassa.. ajattelin pitkästä aikaa ottaa sinne kameran mukaan. Vanhasta tutusta pihapiiristä löytyi yllättävän paljon taas uusia juttuja, kun jaksoi vähän aikaa pyöriä melkeinpä ympyrää ympärilleen katsellen.

Minua on tänään hemmoteltu tuliaisilla oikein olan takaa. Olen kasannut kaikki vain pöydälle ja kenties myöhemmin kerronkin niistä lisää. Sen vain sanon, että toiveitani oli kuunneltu ainakin joiltakin osin :) Nyt taidamme lähteä porukalla käymään kaupassa. Tänään pitäisi illalla jaksaa vielä pakata, jotta huomenna pääsen lähtemään hyvissä ajoin taas takaisin kotiin.. mutta sielläkään ei taas saa olla kovin kauaa.. koska torstaina matkani taas jatkuu :)

hulinaviikko..

..ja nyt on vasta keskiviikko. Tuntuu niinkuin olisi vähintääkin perjantai. Mutta onneksi ei ole, koska huomenna pääsee taas porukalla mökkeilemään :) Viime viikonloppuna kävimme ystäväni ja hänen äitinsä kanssa Kalajoella mutkan. Kävimme leirintäalueella juomassa kahvit tuttujen luona ja niin.. täytyy kyllä sanoa, että en todellakaan kaipaa Kalajoen Juhannusta. Teininä se oli ihan pakollinen tapahtuma.. viimeisen kerran olenkin siellä ollut vuonna 2005.. sen jälkeen on juhannuksen vietto tapahtunut vanhempieni luona (tosin ilman vanhempiani, ihan kaveriporukalla), Tukholmassa ja hyvin valikoidun kaveriporukan kanssa mökkeilemällä keskellä korpea.Kuva

Juhannus 2006 vietettiin siis vanhempieni luona ja kai se oli jollakina tavalla Kalajoesta irtautumisen aika.. kävimme vielä päiväselti katsomassa kavereita Kalajoella, mutta olihan se oma sänky aika luksusta :) Tuolloin Juhannuksemme vietto alkoi itse kunkin töiden takia vasta perjantaina, kun sitä perinteisesti on vietetty torstaista sunnuntaihin.

Juhannusta 2007 vietinkin sitten Tukholmassa hyvän ystäväni kanssa. Juhannuksen vietto siellä johtui siitä syystä, että asuimme tuolloin Tukholmassa. Suhtauduin keskikesän juhlaan tuolloin varsin odottavasti.. en kuitenkaan koskaan ennen ollut viettänyt Juhannusta kaupungissa. Sää ei meitä varsinaisesti tuolloin suosinut, mutta toimeen tulimme. Varauduimme paljolla ruoalla, punaviinillä ja oluella :) Menimme Juhannuspäivänä piknikille Djurgårdeniin ja saimme huomata olevamme ainoat valitsemassamme puistossa (ja kiertely osoitti, että alueella ei muutenkaan montaa ihmistä ollut). Olimme siis todennäköisesti armottoman myöhässä kun lähdimme liikenteeseen "vasta" kuuden aikaan illalla.

Kuva

Sanoisin, että tähän mennessä ainoa kaupunki-Juhannukseni oli kokemuksen arvoinen asia, mutta tämä on taas sellainen asia, että siihen vaikuttaa koko kesä 2007 yleensäkin. Juhannuksena oli kuitenkin huikea mahdollisuus tutustua ihan hiljaiseen kaupunkiin. Meille tarjottiin mahdollisuutta mennä viettämään keskikesän juhlaa myös Tukholman saaristoon, jossa vuokranantajallamme oli vuokrattuna mökki. Saari oli suhteellisen suuri ja nimeltään Runmarö. Kävimme siellä aikaisemmin kesällä juhlimassa syntymäpäiviä ja paikka vaikutti erittäin mukavalta. Jos nyt saisin samanlaisen tarjouksen ja saisin valita Tukholman keskustan ja saariston välillä, olisi päätös yhä erittäin vaikea, mutta kenties minä valitsisisin sen saariston :)Runmarö

Huomenna alkaa siis taas Juhannuksen vietto. Tällä kertaa vietän sitä samalla tavalla kuin viime vuonnakin.. joissakin tapauksissa traditiot vain ovat niin mukavia. Lähdemme siis mökkeilemään samaiselle mökille, jonne verhoilin jo yhden tuolin viime viikolla. meitä tulee sinne näillä näppäimin 8 henkilöä, joista 2 on sellaisia, jotka eivät viime vuonna olleet mukana, mutta olen ihan varma, että he sopivat mukaan erittäin hyvin :)

Toissapäivänä kävimme ostamassa kertakäyttöastioita ja muuta sälää. Eilen kävimme Lidlissä ostamassa kaikki tarvittavat limsat ja jotakin muuta tarpeellista. Tänään on vuorossa Alko ja mansikkakakkujan täyttäminen. Ostimme eilen Citymarketista tuoreita belgialaisia mansikoita, jotta saamme kunnon mansikkakakun. Siis se täytyy tehdä tänään ja huomenna sitten käymme neiti S:n kanssa kaupassa. Lista on pitkä, mutta eiköhän me selvitä. Nyt ihmistäytymään ja sitten liikenteeseen :)

vappuista sähellystä :)

Kummityttö saatiin turvallisesti kotiin ja olen saanut nukkua ensimmäiset kunnon yöunet yli kahteen viikkoon! Istuskelin autossa kahden päivän aikana hieman yli 1000 km ja tulin sitten jo eilen Ouluun. Illalla kävimme katsomassa kuinka kaikki ihmiset olivat yhtäaikaa vappuostoksille.. ja samalla kävimme myös itse ostamassa hieman syötävää ja juotavaa vapun kunniaksi :)
On jotenkin ihan hassua kun vappua ei saakaan enää juhlia haalarit päällä eikä se vappu kestä sitä viikkoa niinkuin tässä menneinä vuosina on päässyt tapahtumaan.. tämä on taas vain yksi juhla muiden joukossa herättämättä sen suurempia tunteita. Ja minä siis ihan oikeasti tykkäsin hengata haalarit päällä.Omat keltaiset haalarini saavat siis tänä vuonna jäädä roikkumaan vaatehuoneeseen.. menen kuitenkin kaupungille ihailemaan värikästä haalarikansaa ja muistelen kaiholla viime vuosia :) Huomasin juuri, että omissa haalareissani tuo piirtäminen ja kirjoittaminen on keskittynyt jalkoihin.. mistähän tuokin johtuu.. en jaksanut selkäpuolelta ottaa enää kuvaa, mutta sieltä löytyy hieno Super Mario:n kuva.. peitimme sillä muistaakseni OTE:n mainoksen heti ensimmäisenä opiskeluvuonna. Haimme siis netistä kuvan, jonka avulla sitten kankaalle kuvan maalasimme ja lopulta sen kankaanpalasen ompelimme haalarin selkään.. kolmen tyttösen kanssa tämä suunniteltiin ja toteutettiin.

Tänään kuitenkin suuntaan kaupunkiin.. ensin olisi tarkoitus tehdä ruokaa ja syödä hyvin, jonka jälkeen sitten lähdemme kaupungille päättömästi haahuilemaan ja moikkaamaan tuttuja. Uittojakin voisi tieten jossakin välissä käydä katsomassa, mutta täytyy nyt katsoa, että miten se aika rientää taas eteenpäin. Luulenpa, että tänään ei baariin lähdetä.. Huomenna ollaan kuitenkin menossa numerobaariin (ennakkolippu taskussa) levykauppa äx:n bileisiin. Niin ja tietenkin huomenna piknikille huikeiden eväiden kanssa.. täytyykin muistaa ottaa ylioppilaslakki mukaan rientoihin. Nyt riennän laittamaan kamat kasaan ja sitten vapun viettoon.

Viettäkää ihmiset kiva vappu! (pitäkää kuitenkin järki päässä ja pysykää hengissä)

np: Scandinavian Music Group - Palatkaa Pariisiin (eilen levy odotti minua viimein kotona)

Ai niin.. Sain vihdoinkin leikattua ja värjättyä tätä mun tukkapäätä.. nykyään omistan nätin otsatukankin, jonka kanssa olen tänään jo tunnin äheltänyt, kun se ei vain suostu pysymään suorana.. kiitti mamma ja pappa luonnonkiharoista hiuksista.. joskus niiden kanssa vain menee hermot.

Väsyneen matkaajan iloiset matkamuistot

Kotiuduin toki jo tiistai-iltana, mutta eilinen meni nukkuessa ja hengaillessa :)

Sunnuntaina siis lähdettiin matkaan 54 ihmisen voimin.. yritin matkalla nukkua, mutta istaallaan nukkuminen bussissa ei ole mitään herkkua ja unet jäivät varmaankin johonkin muutamaan tuntiin. Maanatai-aamuna sitten n. klo 9.00 alkoi vierailu Fazerin tehtaalla, jossa saatiin syödä niin paljon suklaata kuin haluttiin ja mukaankin saatiin vielä tuollaiset pienet tuotepaketit
Mukaan siis saatiin väähn suklaata, karkkia, Paussi-keksekä ja Ruosipuikuloita :) Oli siis erittäin kivaa ja mielenkiintosta siellä ja Oululaista osaamista prmotottiin ihan urakalla eteenpäin :) Fazerilta matka jatkui Espooseen ja Orionille. Sekä Fazerilla että Orionilla oli kyllä panostettu vierailuun ja ainakin minä tykkäsin siitä, että kerotivat asioista meidän kantilta. Itse kävin tuolla Orionilla tutustumassa synteesilabraan ja no.. eihän se ihan minun suuntautumistani vastaa, mutta mielenkiintoinen se oli.. Olisin kuitenkin ehkä halunnut nähdä sen paikan, jossa kuulemma oli 40 HPLC-laitetta vierekkäin :) Myös Orionilta saatiin tuotepaketit, mutta omani tipahti kai bussiin, koska en ole sitä mistään löytänyt.. pussukka sisälsi kuitenkin kosteusvoidetta, huulirasvaa, puhdistusainetta ja vitamiinitabletteja.

Espoosta matkasimme sitten satamaan, jossa veimme laukut säilytykseen ja sitten lähdimmekin kaupunkia kohti. Käytiin tyttöjen kanssa Rossossa syömässä.. Itse söin vegepastaa ja oli kyllä ihan älyttömän hyvää, mutta toisaalta Rosson pastat on aina aika vakiokamaa, eli taatusti hyvää. Rossosta mentiin Kamppiin, jossa yritettiin muka jotakin ostaa, mutta koko porukan yhteinen ostosmäärä oli kahdet korvikset :) Oli vähän sellanen hassu fiilis eikä oikein jaksanu. Treffatiin siinä kuitenkin viimeinen hyttimme asukas ja lähdimme käymään olusilla. Tyttöset odottelivat meitä jo ja olivat valinneet paikaksi Chaplinin, johon suurin syy oli varmaankin 3 €:n iso olut :) Siitä sitten matkamme jatkuikin satamaan. Laivalla oli esiintymässä Kike Elomaa.. ei ihan minun makuuni, mutta kyllähän tuo meni. Kahden jälkeen baari sulkeutui, mutta kas kas.. me saimme luvan kanssa juoda discossa omia juomiamme. Varmaankin ajattelivat, että pidämme hirvittävää meteliä jossakin käytävässä ellemme saa juoda discon tiloissa :) Nukkumatti kutsui minua puoli kuuden aikaan.. siinä välissä ehdimme yhden pojan kanssa pelastaa maailmaa etsimällä hukkaan menneitä ihmisiä :) Aamulla herätys siinä yhdeksän maissa.. Väsyneenä raahauduin bussiin kun laiva oli satamassa puoli 11 aikaan.

Ai niin. Kävinhän minä vähän karkkiakin ostamassa, jotta olisi jotakin tuliaisiakin :)Läjästä pingiviinit ovat iskälle (sille pitää aina tuoda joka paikasta juuri nuita), lakupiiput ovat itselleni, Malacon karkkipussit kaikille kavereille pääsiäistä ajatellen, Appelsiinikrokantti mammalle ja Tobleronet saa syödä se, kuka ensiksi ehtii :) Mutta siinäpäs ne tuliaiset sitten olivat.

Tulomatkalla kävimme vielä Lempäälässä Kiillon liimatehtalla.. matka sai kuitenkin yllättävän käänteen hieman ennen lempäälää, kun unen läpi kuulin epämääräisiä ääniä ja tunsin voimakkaan jarrutuksen.. Bussistamme räjähti kaksi rengasta. Jouduimme siinä sitten hieman odottelemaan länsilinjojen bussia, joka vei meidät lopulta tehtaalle (osa lähti kärsimään krapulaa lähimmälle huoltoasemalle, jossa heitä oli uhattu porttikiellolla). Lähtö Kiillolta hieman myöhästyi, mutta lopulta pääsimme takaisin omaan bussiimme ja matka kohti Oulua saattoi alkaa. Kotona olimme n. 23.30, eli aikalailla sellainen kahden vuorokauden reissu oli.

Juuri äsken sain linkin laivamatkalla otettuihin valokuviin ja täytyy sanoa, että ovat muuten ihan kamalia. En halua enää koskaa nähdä niitä missään. Itse olen onneksi vain korkeintaan 5 kuvassa, mutta ne ovat niin kamalia ettei tosikaan. Mutta kaiken kaikkiaan varsin mukava reissu oli. Jäi hieman univelkaa, mutta sekin on jo melkein hoidettu pois. Kiitos kaikille ihanille. Ja varsinkin Helsingin tytölle, jolle meinasi satamassa tulla tippa linssiin. Kyllä me vielä nähdään.. et sinä niin helpolla meistä eroon pääse (ja muista lupaus, että työhaastis tilanteissa majoitat) :)

Nyt tää tyttö menee siivoamaan. Illalla täytyy taas vaihteeksi pakata, koska huomenna lähden kotikaupunkia kohti ja sitten taas vähän mökkeilemään.

pakkanen paukkuu...

... en kyllä itse asiassa edes tiedä paukkuuko. Totuushan on se, että en ole vielä tänään pistänyt nenääni ulos kämpästä. Pitäisi kyllä lähteä ulkoilemaan. Aurinko paistaa ja ilma näyttää aivan ihanalta!

Viime yönä unet jäivät kyllä kovin lyhyiksi. Olen alkanut stressata töistä ihan hirveästi. Vaikka laitankin hara se päivä hakemuksia johonkin suuntaan, niin siltikään mistään ei kuulu mitään ja tulee väkisinkin sellainen tunne, että ei tee tarpeeksi asian eteen. Ahdistaa ihan järjettömän paljon. Ahdistaa ja pää hajoaa. Mua ei ole vain luotu kotona istujaksi.

Ajattelin laittaa ihan vapaamuotoisen sähköpostin sellaisiin paikkoihin, joissa olen ollut harjottelussa/kesätöissä/opinnäytetyötä tekemässä.. kyselen, että olisiko mahdollisesti töitä lähitulevaisuudessa tarjolla.. kesätöitä.. jotakin.

Tällä hetkellä korviini raikaa Laakso:n levy Mother, am I good looking? Ihastuin tähän kyseiseen yhtyeeseen silloin, kun asuin Tukholmassa. Kaveri oli kuullut aiemminkin ja sitten lopulta bongasin tämän jostakin niistä monista levykaupoista, joissa aikaa sai kulumaan ihan liian paljon. St: Eriksgatanilla on paljon ihania levykauppoja.. samoin Södermalmilla :) Kenties ensi kesänä pääsen taas tuohon ihanaan kaupunkiin, joka hetken aikaa tuntui enemmän kodilta kuin mikään. Juuri ennenkuin palasimme takaisin Suomeen, kävimme mutkan Saksassa. Sieltä takaisin Tukholmaan tullessa tuntui siltä, kuin olisi oikeastikin tullut kotiin. Seuraavana päivänä saavuin sitten takaisin Ouluun ja omaan kotiin.. ei tuntunut yhtään samalta.. Oli ihan sellanen fiilis, että olen vain tullut käymään Oulussa. Ei tämä paikka enää tuntunut kodilta.

Tunnetta ei yhtään helpottanut se, että vielä samanayönä pakkasin laukut uudelleen ja seuraavana päivänä suuntasin Rovaniemelle tapaamaan ystäviäni. Sieltä sitten suuntasin laukkuineni vanhempieni luokse. Tulin takaisin Ouluun vasta juuri ennenkuin koulu alkoi.. eikä vielä silloinkaan tuntunut siltä, että olisin tullut kotiin. Kaipaan tuota aikaa jolloin asuin erittäin hyvän ystäväni kanssa Tukholmassa. Liljeholmen tuntui todelliselta kodilta. Työmatkat menivät rutiinilla. Saimme uusia ystäviä ja tuttavia. Kaipaan tuota kaikkea. Kenties minä vielä joku päivä muutan takaisin tuohon kaupunkiin, jonka vieläkin tunnen kodikseni. Mutta se aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.. mutta kenties jonakin päivänä.

Muutoksen tuulia

Kaipaan elämään jotakin muutosta.. muutosta, joka vie minut pois menneestä. Pois kaikista niistä kuvioista, joihin olen itseni sotkenut. Pois muistoista, joita en halua säilyttää.. ainakin yhdestä muistosta.

Niinpä tein päätöksen. Värjään hiukset jahka pääsen omaan kotiin. Vasta pari viikkoa sitten ne värjättiin ihan kampaajan toimesta. Ihan blondi väri pidettiin, mutta sekaan lisättiin myös violettia. En tahdo enää olla se blondi-idiootti.. joten päätin, että värjään hiukseni hieman tummemmiksi. Lisäksi tuo violetti väri on alkanut jo nyt haalistua, joten hyvin pian se ei enää näytä miltään. Olen saanut jo ainakin yhden kannustavan kommentin..

Tiedän toki, että ei se hiusten värjääminen mitään auta. Ihan samalla tavalla ne muistot minua vainoavat. Toivoisin vain, että edes yksi henkilö voisi suhtautua minuun hieman toisin, jos värjään hiukseni... toiveajattelua.. tiedän sen.. mutta oman itseni takia minun täytyy saada tehdä jotakin!