En nyt pääse yli enkä ympäri siitä, että on syksy ja illat pimenevät. Sain kutsun juhlimaan tänään, mutta sanoin "kiitos ei". Se on suhteellisen harvinaista, enkä edes muista milloin viimeksi olisin ollut viikonlopun ihan vain kotona, mutta lupasin itselleni.. Lupasin rauhoittua ja nauttia hiljaisuudesta.
Nyt siis viime aikaisiin kirjoihin. Osa on luettu jo kesälomalla, mutta silloinhan sitä aikaa oli... istuin kunnioitettavan usein junassa, bussissa ja autossa matkalla pitkin Suomea ja koska maisemat ovat jo liiankin tuttuja, kulutin aikaani lukemalla.
Paulo Coelhon kirjoista olen kirjoittanut aiemminkin. Hyllystäni niitä löytyy jo suhteellisen monia. Yksitoista minuuttia tarttui mukaan kirjakaupasta ennen kesälomaa ja no.. täytynee sanoa, että olin hieman pettynyt kirjaan. Jotenkin tuntuu, että kirjan kerronnasta puuttui jotakin.. Kirja ei siltikään ollut sellainen, että sen jättäisi kesken. Keskiverto kirja kuitenkin yllätti, koska muista tähän mennessä lukemistani Coelhon kirjoista olen tykännyt ihan mielettömän paljon. Tästä pääsemmekin Alkemistiin, jonka olen lukenut ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Omasta hyllystäni se on puuttunut pitkään, mutta nyt on sekin kolo paikattu. Alkemisti ei ole mielestäni Coelhon paras kirja, eikä se välttämättä ole edes kolmen kärjessä, mutta jokin siihen kirjaan saa palaamaan aina uudelleen ja uudelleen.. ja aina se herättää uusia ajatuksia.
Dan Brownin Kadonnut symboli.. no se voin toisti ihan liikaa kaikkia muita Brownin kirjoja. Luin kyllä kirjan ihan mielelläni.. Näissä kirjoissa on aina jotakin viihteellistä ja historiallista, joka saa lukemaan loppuun. En kuitenkaan hirvittävästi voi kehua kirjaa. Sain kirjan työkaverilta, joka toi pokkareitaan aamukahvipöytään.. ideana pokkari-kierto. Erittäin hyvä ajatus ja sieltä on vielä muutama kirja minulle tulossa, kunhan ihmiset saavat niitä luettua.
Ole luonani aina (Kazuo Ishiguro) oli omalla tavallaan hirvittävän hellyyttävä, mutta samalla todella raivostuttava kirja. Ärsyynnyin henkilöiden sinisilmäisyydestä ja jollakin tavalla lapsellisesta maailmankatsomuksesta läpi kirjan. Ärsyyntyminen jatkui vielä viimeisellä sivullakin. Onhan se tietenkin hyvä, että kirja herättää tunteita, mutta no.. ei ehkä ihan tällaisia. Ajattelin kyllä, että täytynee joskus katsoa myös kirjasta tehty elokuva.
En ole lukenut vielä Puhdistusta ja sen sijaan lentokentän kioskista tarttui mukaani Sofi Oksasen hieman vanhempi kirja eli Baby Jane. Olin matkalla Ouluun ja tajusin että lennon myöhästymisen takia minulla oli vielä melkein kaksi tuntia aikaa kentällä.. kävin ostamassa kirjan ja kotiin tullessani se oli jo luettu. Pidin kirjasta ja sen jonkin sortin yksinkertaisuudesta erittäin paljon. Kirjassa on tietenkin monta tasoa ja vain se päällimäinen on se yksinkertainen.. sen tajusin jo muutaman ensimmäisen sivun jälkeen. Pitkän työviikon jälkeen luin kuitenkin vain sen yksinkertaisen kerroksen lentokentällä ja lentojen aikana.. hyvinkin pian ajattelin sen lukea uudelleen ihan kunnolla ajatuksen kanssa.
Nyt se lasillinen punaviiniä, viltti ja Kjell Westön Leijat Helsingin yllä.. ties monettako kertaa sitä luen.. Aina se vain on yhtä hyvä. Hyvää lauantai-iltaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti