Levottomat jalat ja levoton mieli sunnuntaikävelyllä.

Sunnuntai ja viikon virallinen lepopäivä. Rakastan hitaita aamuja jolloin saa rauhassa keittää kahvit ja syödä aamupalan ihan kaikessa rauhassa. Viikollahan juon kupin kahvia samalla kun laitan hiuksia ja syön myslit ennätysvauhtia.. Siksi tällaiset harvinaiset hitaat sunnuntait ovat aina tervetulleita ja niistä täytyy osata nauttia.

Heräsin ilman herätyskelloa, söin aamiaisen, kävin facessa katsomassa ystävien kuulumiset ja.. lähdin kävelylle nauttimaan auringonpaisteesta! Silloin se aurinko vielä paistoi.. Askeleet veivät minut Arabianrannan kautta Vanhaankaupunkiin ja takaisin tulin jostakin Kumpulan kautta. Arabianrannassa pysähdyin nauttimaan meri-ilmasta ja meren tuoksusta.. niin ja pelkäsin hanhia, jotka olivat vallanneet rantaveden.

Napit korvilla kävely on vain niin vaivatonta. Tällä kertaa soittimessa oli The Ark:ia, The Sounds:ia, Irinaa, Blur:ia ja Mew:iä. The Soundsin erään biisin sanoitukset olivat kyllä jotenkin niin iskevät, että kuuntelin saman biisin varmaan viisi kertaa penkillä istuen ja merelle katsellen.

"There was a place in my hometown where I use to wander
Above the trees I saw a big black cloud of thunder
Summer rain in my face like snowflakes falling from space
It was so beautiful, and then I passed the mountains
I went coast to coast, and from star to star
That's how you learn, just who you are

Home is where your heart is
Find where you belong, start to take control, show a little soul
Then you feel who you are
Home is where your heart is
Find where you belong, start to take control, show a little soul
Then you feel who you are.."

Biisin nimi on Home is Where Your Heart Is (varmaan tosi vaikea arvata lyriikoista :)). Kävellessä on helppo ajatella kaikkia asioita maan ja taivaan välillä ja se on mainio paikka selvittää omia ajatuksiaan.

Olen nyt asunut Helsingissä noin vuoden ja neljä kuukautta ja tuntuuko tämä kodilta? Automaattinen vastaus taitaa olla Ei. Ilman muutamia ihania ihmisiä olisin varmaankin jo luovuttanut ja lähtenyt takaisin pohjoiseen, mutta kiitos heidän olen vielä täällä ja sinnittelen eteenpäin elämässä. Ajan myötä kaupunki on alkanut tuntua enemmän ja enemmän kodilta.. viime kevättalvi oli ehkä vaikeinta aikaa.. sen jälkeen on helpottanut. Syy tuohon helpotukseen oli kenties se, että sain uuden työsopimuksen ja aloin oikeasti sopeutua työporukkaan. Olen saanut töistä yhden ystävän ja sekin auttaa. Neiti S ja Herra J ovat edelleen minulle tuki ja turva, mutta vähitellen tuttavapiiri laajenee. Automaattisen Ei-vastauksen jälkeen alkaa siis kuitenkin pohtimaan asiaa hieman tarkemmin ja tulee lopulta siihen tulokseen, että tämä on kotini tällä hetkellä ja ihmisten ansiosta se alkaa siltä jo tuntuakin.

On kuitenkin jotekin hassua, että aikoinaan Tukholma tuntui heti enemmän kodilta kuin Helsinki yli vuoden jälkeen. Levottomat jalat ovat viemässä minua koko ajan jonnekin ja kenties levoton mielenikin haluaisi taas vaihtelua. Äitini mukaan levoton sielu ei saa elämäänsä kiintopistettä.. se voi olla totta, mutta miten levotonta sielua voi kontrolloida? Minulla on vielä melkein kaksi vuotta aikaa miettiä miten ja missä haluan elämääni jatkaa jahka työsopimukseni on taas katkolla.

Reilun 8 kilometrin kävelyllä ehtii tosiaan miettiä elämäänsä koko viikon edestä. Vielä kun siellä kävelyllä olisi mukana joku, jolle voisi ajatuksiaan höpöttää. Levoton sielu on puhunut suunsa puhtaaksi sunnuntai-ajatuksistaan ja taitaa alkaa kokkailemaan jotakin. Täytynee yrittää taas ensi viikolla treffata kaikki mahdolliset ystävät, jotta levottomuus vähän helpottaisi :) Toivottavasti muutkin ehtivät nauttimaan niistä muutamista aurinkoisista tunneista tänään :)