Lapin taikaa..

Pääsiäisen tienoilla vietin extra pitkän viikonlopun ottamalla pääsiäisviikolla torstain lomapäiväksi. Viikko sitten keskiviikkona suuntasin siis vanhempieni luokse Pohjois-pohjanmaalle ja alle 12 tunnin vierailun jälkeen jatkoin matkaani kohti Enontekiötä. Matka taitettiin bussilla ja mikäs sen mukavampaa matkustaa kun vieressä istuu hyvä ystävä, mukana on ristikkolehti, karkkia ja käytävän toisella puolella kivoja tytsyjä :) Harrastuksen parissa siis lähdin matkaan. Meidän kuoro ei sellaisenaan lähtenyt matkaan, vaan pelkstään neljä tyttöä löi äänet yhteen kahden muun kuoron laulajien kanssa.. ja kasassa oli sekalainen projektikuoro, jonka suuri tehtävä oli konsertoida Hetan kirkossa Pitkänperjantain iltana yhdessä Sinfoniaorkesteri Vivon kanssa.  

Torstaina olimme perille illalla hieman kuuden jälkeen ja iltapalan ja majoittumisen jälkeen olivat edessä myöhäiset harjoitukset. Perjantaina oli vuorossa hieman vapaa-aikaa (auringosta nauttimista, järven jäällä kävelyä ja pyllymäen laskua!!), harjoittelua ja illalla konsertti. Konsertti hieman jännitti, koska orkesterin kanssa harjoittelu jäi kovin vähäiseksi. Kaikesta huolimatta konsertti meni ihan ok... Itsekritiikki nostaa päätään ja en voi olla täysin tyytyväinen, mutta palautteen mukaan meni kuitenkin hyvin :) Täysikuun vaikutuksesta meidän neljän naisen luokkahuone-kommuunissa ei paljon nukuttu, mutta höpötettiin, naurettiin ja analysoitiin erinäisiä asioita sitäkin enemmän! :) Mää niin tykkään!

Lauantai taisi alkaa yhden naisen sanoilla ”Tänään ei hitto vie kukaan nuku!”. Lievää väsymystä oli ilmassa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui kun brunssin ja pakkaamisen jälkeen tie vei kelkkailemaan. Pääsimme moottorikelkkojen kyydillä Pyhäkeron autiotuvalle, jossa kuuntelimme nuorten laulantaa. Varpaat meinasivat jäätyä, mutta se on pieni paha tuosta kokemuksesta! Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun olen millään tavalla ollut tekemisissä moottorikelkan kanssa.. vaikkakin tälläkin kertaa istuin vain kyydissä. Iltapäivällä alkoi matka takaisin kohti Pohjois-pohjanmaata, jossa kummityttö jo kovasti odotteli tädin saapumista. Sunnuntaina kävin molemmissa mummoloissa ja lauloin kummitytön kanssa kaikenlaisia lastenlauluja... Maanantaina sitten automatkailua veljen luo ja bussimatkailua takaisin Helsinkiin. Kilometrejä ja muistoja tuli taas lisää roppakaupalla! :)

(Kaikki kuvat otettu Pyhäkeron autiotuvalla)

Kun on kolmen viikon aikana nähnyt maailmaa/Suomea Afrikasta Enontekiölle voin sanoa, että hetki kotona tuntuu ihan hyvälle.. Loppu huhtikuu menee haavoja parannellen (siis ihan konkreettisia tikeillä ommeltuja) ja töitä tehden. Toukokuun viikonloput vietänkin sitten taas Satakunta/Pohjois-pohjanmaa -akselilla.

Lomailua Afrikan auringon alla

Reissut on nyt vähäksi aikaa reissattu ja työtkin on saatu hyvälle alulle pätkäviikkojen jälkeen. Aloitetaanpas järjestyksessä maaliskuun puolesta välistä.. eli siitä kun loma alkoi. Viikonloppuna juhlittiin kaverin synttäreiden etkoja ja itse synttäreitä. Sunnuntaina darra-hengailtiin porukalla ja maanantaina suuntasimme neiti S:n kanssa lentokentälle.. Matkakohteena siis Kap Verde! Loma, josta haaveiltiin kauan ja jonka tarpeessa molemmat olimme! :) Parhaan ystävävän kanssa matkustaminen on vaan niin rentouttavaa ja yksi parhaista tavoista lomailla! :)

Lentokentälle suunnattiin siis aamun ensimmäisellä bussilla ja lento lähti puoli kahdeksan maissa. Välilaskun teimme Teneriffalla, jossa emme kuitenkaan saaneet poistua koneesta, joten se siitä jaloittelusta. Kun koneen tankki oli saatu täyteen, evästä pakattu lisää ja miehistö vaihdettu, jatkoimme matkaa kohti Afrikkaa, Kap Verdeä ja Sal:in saarta. Kaiken kaikkiaan lento kesti hieman alle 10 tuntia, mutta yllättävän kivuttomasti se meni. Majoituimme Santa Marian kaupunkiin, joka on ilmeisestikin Kap Verden vilkkain turistikohde. Hotellihuoneena toimi pienen pieni bungalow, jossa oli onneksemme myös ilmastointi. Hotellialueella oli kolme ravintolaa ja kaksi allasaluetta. Lisäksi ranta oli ihan vieressä, joten altailla tuli oleiltua suhteellisen vähän. Hotellin palvelut olivat erittäin kattavat ja niihin saikin tutustua heti loman ensimmäisenä päivänä oppaan pitämällä kierroksella. Lisäksi käytiin maanantaina ennen pimeää ihastelemassa vielä sitä ihanan turkoosia merivettä, jota olisin voinut tuijottaa monta päivää! Kaunein väri ehkä ikinä!

(ihanan turkoosi ja lämmin merivesi)

(ankkuri kaupungin laiturialueella.. ja muutama paatti)

Tiistaina otettiin vähän aurinkoa ja iltapäivästä kävimme oppaan pitämällä Santa Maria -kävelyllä, jossa tutustuttiin kaupungin palveluihin ja paikallisten elämään. Erityisen kiva oli vierrailla paikallisessa aamu/iltapäivä/ilta -kerhossa, jonne lapset pystyivät menemään viettämään päivää ennen ja jälkeen koulun. Lapset oli valittu taustojensa perusteella ja koko homma toimi vapaaehtoistyöllä. Hienoa työtä tekevät ja lomalaisetkin voivat mennä sinne päiväksi viettämään aikaa lasten kanssa...

 (Jonkinlainen keskusaukio pääkadun varrella. 

Yksi harvoista paikoissa, joissa toimi langaton netti)

(Lapsen kirjoittama seinämaalaus hyväntekeväisyyskeskuksen /

vapaaehtoistyökeskuksen sisäpihalla)

Jonkin sortin iltamenoissa käytiin joka ilta, mutta nukkumassa oltiin kuitenkin aina suhteellisen aikaisin. Caipirinhat ovat maistamisen arvoisia :) Ovat suhteellisen huokeita, mutta maku eroaa hyvin paljon eri paikkojen välillä. Muutamana iltana kävimme syömässä päivällistä/illallista hotellin ulkopuolella (vaihdoimme puolihoitoon kuuluvan päivällisen lounaaseen) ja täytyy sanoa, että hinnat eivät päätä huimanneet. Kannattaa myös syödä jäätelöä! Pääkadun varrella oli paikka, josta sai italialaista jäätelöä pallon eurolla. Niin ja siis euroillahan tuolla pystyi maksamaan ilman suurempia ongelmia. Vaihtorahana sai vaihtelevasti euroja ja escudoja.. Pankkiautomaatista sai paikallista valuuttaa ja ainakaan meillä ei ollut mitään ongelmia niiden käytössä. Depit-Credit -kortilla ei voinut maksaa missään, mutta rahaa sillä kuitenkin sai onneksi nostettua :)

 (Pääkatu)

(kalastajien paatteja)

Torstaina lähdimme käymään paikallisbussilla saaren pääkaupungissa, Espargoksessa. Paikallisbussina toimi pakettiauto, jonka takaosassa oli penkkejä. Toinen vaihtoehto olisi ollut lava-auto, mutta pysyttelimme kuitenkin sisätiloissa :) Matka maksoi euron suuntaansa ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Espargoksessa ei sinänsä ole hirvittävästi turismia. Lähinnä siellä näkee päivämatkoilla olevia turisteja. Kiertelimme pitkin poikin kaupunkia ja näimme hieman nuhjuisempaakin elämistä. Kuitenkin ihmiset olivat ystävällisiä ja iloisia, vaikka elinolot eivät parhaat mahdolliset olleetkaan. Me suomalaiset voisimme yleisen elämänasenteen lisäksi ottaa mallia myös talojen maalaamisessa.. miksi rakennusten täytyy aina olla niin tylsän värisiä.. samaan taloonhan voi yhdistää vaikka kaikki sateenkaaren värit! :) Paikallinen pankki suosi muuten kaikissa rakennuksissaan violettia.

(Ihanan värinen!)

 (yllä ja alla paikallisten asumuksia)

 Keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntai.. ne päivät oli pyhitetty Santa Marian kiertelyyn (luulenpa, että siinä kaupungissa ei ole sellaista nurkkaa, jota ei oltais käyty katsomassa), rannalla lukemiseen, altailla loikoiluun, yleiseen kävelyyn ja vain ja ainoastaan rentoutumiseen! Paikallinen majakka oli keskellä hiekkaa.. hiekassa vastatuuleen tarpominen käy kuntoilusta :) Varsinkin kun matkaa oli muutama kilometri.. ja ihokin sai sellaisen kiva hiekka-kuorinnan. Sal:in saari on oikeastaan pelkkää hiekkaa, joten matkalaukusta sitä löytyy yhä edelleenkin, vaikka olen imuroinut sen jo ainakin kolme kertaa :)

 (tähän loppui kaupunki.. ja tästä alkoi erämaa..)

 

(Ei siellä kaikki asuneet huonoissa oloissa)

Tarinaa matkalta olisi varmaankin vaikka ja kuinka paljon.. kuvatkaan eivät kerro koko totuutta, koska niiden kautta ei välity tunnelma. Santa Maria oli vielä osittain rakennus-vaiheessa. Joka puolella oli keskeneräisiä rakennustyömaita ja luulenpa, että joskus hamassa tulevaisuudessa tie vie tuohon kaupunkiin vielä uudestaan. Olisihan se kiva käydä vaikka 10 vuoden kuluttua katsomassa miten paikka on kehittynyt. Ai niin.. netistä lukemieni juttujen perusteella sain paikasta ennen reissua suhteellisen negatiivisen kuvan, mutta itse en juurikaan löydä negatiivisia asioita.. paikallisia ihmisiä oppi käsittelemään suhtnopeasti ja kaikkea ruokaa söin ilman minkäänlaisia ongelmia. Hotelli tarjosi joka päivä meille 3 litraa vettä, josta täytimme pienempiä pulloja aina mukaan.. Hanavedellä pesimme hampaat, mutta aika klooristahan se oli joten juomiseen se ei kelvannut. Saarella on paljon kulkukoiria ja -kissoja. Niitä ei saa ruokkia ja niiden ylenpalttinen hoitaminen / hoitaminen ollenkaan ei ole suotavaa (kaksi sanaa: ötökkä ja antibioottikuuri, näistä kuitenkin juttua myöhemmin).

Kuvia otettiin kahden kameran voimin ja olen niitä tuijotellut usein (tosin en toisen kameran kuvia ole vielä saanut itselleni). Neiti S:n kanssa sovimme, että seuraavaa tyttöjen ulkomaanmatkaa ei odoteta seitsemään vuotta! Uusi tavoite on reissu kerran vuodessa tai vähintään kahden vuoden välein! :) Kap Verdeä ja Sal:in saarta voin kuitenkin suositella oikein mielelläni matkakohteeksi jos mielii lämpimään ja haluaa nähdä vähän jotakin erilaista. Ai niin.. aurinkorasvaa ei saa unohtaa! Käytin koko viikon suojakerrointa 50 ja meinasin siltikin kärventää ihoni..

Afrikasta töiden kautta Lappiin

Jossakin vaiheessa kuukausi on ehtinyt kääntymään huhtikuuksi ja kevään ensi merkkejä alkaa olla ilmassa (huolimatta tuosta ärsyttävästä takatalvesta). Maaliskuun puolenvälin jälkeen olen enemmän ja vähemmän lomaillut joka viikko ainakin hetken... Kävin pyörähtämässä (ja olinkin 8 päivää) ihanan ystäväni kanssa Afrikan puolella!!!!!! Tästä tarinaa kuvien kera jahka kotiudun seuraavasta reissusta. Viime ja tällä viikolla olin töissä kolme päivää.. eilen kulkeuduin junan mukana Pohjois-pohjanmaalle ja tänään matka jatkuu Lappiin.. kohteena siis Enontekiö!
Kamera on pakattu mukaan joten jospa sitä muutaman kuvan sieltäkin saisi :)

Nyt kuitenkin aamupalan,antibiootin ja suihkun kautta matkaan! Lähinnä hevoselle suunnattu antibioottikuurikin on jo taas tarina erikseen...

Sydäntalven Lukemiset

Kirjojen suhteen olen alkuvuodesta ollut todella laiska.. Toisaalta olen töissä istunut nenä kiinni kirjoissa ja aivan liian monesti olen viimeisenä ennen nukkumaanmenoa yrittänyt löytää vastauksia kysymyksiini kirjasta, joka kertoo kaiken mahdollisen ionikromatografia-tekniikoista.

Ne muutamat kirjat joita olen menneiden kuukausien aikana lukenut, ovat siis olleet suhteellisen kevyitä.. vastapainona kaikelle muulle.

(Kaikki kuvat Googletettu)

Scott Westerfeld:in Niin eilistä on löytynyt omasta kirjahyllystä jo muutaman vuoden ajan ja tämä taisi olla toinen kerta kun sen luin. "NIIN EILISTÄ paljastaa trendien maailman pelisäännöt ja saa lukijan kyseenalaistamaan kaiken, mikä liittyy tuotemerkkeihin ja brändeihin...". Kirjan takakansi puhuu totta.. Lukemisen jälkeen sanomalehteäkin, ja eritoten kaikkia mainoksia, silmäili eri tavalla. Kannattaa lukea.. ja kannattaa alkaa kyseenalaistamaan :)

Jane Green:in Kirjaflirttiä ja Candace Bushnell:in Sinkkuelämää Carrien nuoruusvuodet on molemmat ostettu matkalukemiseksi ja molemmat onkin luettu niiden lukuisten pohjois-pohjanmaan matkojen aikoina, joita olen alkuvuodesta harrastanut. Molemmat ovat kevyitä luettavia ja omaavat ihan kivan tarinan. Itse pidin enemmän Kirjaflirtistä..ehkä ihan vain sen takia, että sen kanssa voi itse luoda mielessään henkilöhahmot. Carrien elämää kun on seurannu tv-sarjassa ja elokuvissa, niin tietyt oletusarvot henkilöhahmoista heijastuivat kirjankin lukemiseen. 

Viimeinen kirja on itse asiassa vielä tällä hetkellä kesken. Jasmin Darznik:in Iranilainen tytär on todella koukuttava kirja ja hieno tarina iranilaisen naisen arjesta ja elämästä. Työpaikan aamukahvipöydässä luin tästä kirjasta arvostelun jostakin lehdestä ja tuumasin ääneen "tuo kirja vois olla ihan hyvä...". Seuraavana aamuna samaisessa aamukahvipöydässä sain kirjan lainaan eräältä työkaverilta. Toimivaa ja erittäin kätevää :) Olen vasta puolessa välissä menossa, joten en viitsi sen enempää vielä kirjaa kommentoida.. mutta kuten jo sanoin.. kirja on todella koukuttava!

harvinainen aamuherätys..

On pelottavaa huomata, että sunnuntaina voi herätä seitsemältä aamulla pirteänä kuin peipponen vaikka nukkumaan onkin mennyt vasta pitkälle sunnuntain puolella. Pyörimisen ja höyrimisen jälkeen oli sitten pakko nousta ylös. Eli kyllä, olen noussut ylös vapaaehtoisesti hieman seitsemän jälkeen!

Nyt kun aamupala on pitkän kaavan mukaan syöty (mukana myös eilen tehtyä persikka-rahkapiirakkaa) ja pakollinen datailu (mitä näitä nyt on.. facebook, sähköposti, muutamien lehtien etusivut...) tehty, voinkin kohta hautautua kirjan ja kahvin kanssa sohvan nurkkaan.

Iltapäivällä on vuorossa operaatio hiustenvärjäys, mutta musta tuntuu että toisella värjääjällä saattaa olla jonkinasteinen darra.. No katsotaan toteutuuko suunnitelmat vai aloitanko tänään operaation kaappien siivous. Ihana mutta armoton kevätaurinko ei eilisen siivouksen jälkeen voi enää paljastaa pölyä, mutta likaistakin likaisemmat ikkunat kyllä.. mutta ehkä ikkunat saavat odottaa vielävähän lämpimämpiä kelejä.

Ai niin.. bongasin eilen ikkunan välistä elävän kärpäsen ja leppäkertun! Mikä leppäkerttujen vuosi nyt on?? Töissä niitä on kipitellyt pitkin lattiaa kaksi kappaletta ja kotona tämä oli myös jo toinen havaittu yksilö?
Naputtelin eilen illalla vähän alkuvuonna lukemistani kirjoista.. niitä siis luvassa myöhemmin.. nyt kahvi + kirja..

kevät...

Joskus on helppo olla onnellinen pienistäkin asioista.. kuten ihan tavallisesta viikonlopusta kotona. Neljästä viimeisestä vlopusta olen ollut yhden sairaana ja kolme reissussa. Nyt onkin ihana juoda rauhassa kahvia ja olla vain...

Tapahtumarikkaat viikonloput pohjois-pohjanmaalla ovat olleet erittäin palkitsevia harrastukseni suhteen ja yksi esiintyminen takasi sen, että jaksan taas kulkea harjoittelemassa. Työviikot ovat olleet erittäinkin työn täyteisiä ja päivät ovat venähtäneet lähemmäs 12 tuntia kahdella edeltävällä viikolla. Kotona olen siis käynyt lähinnä vain pyörähtämässä.

Nyt ajattelinkin pyhittää päivän siivoamiselle ja hyvälle ruoalle.. voisin ehkä jopa leipoa jotakin. Edessä on vielä muutama viikko tiukkaa työntekoa ja juoksemista paikasta toiseen, mutta sen kaiken jaksaa.. Jaksamista edesauttaa kahden viikon päässä siintävä loma lämpimän auringon alla ja uskomattoman sinisten vesien äärellä :)

Nyt kaivan imurin kaapista ja alan tuhoamaan ihana kevätauringon paljastamia pölymääriä :)

Lumituiskusta aurinkoiseen pakkaseen

Torstaina jäädyin pystyyn ratikkaa odottaessa. Viima meni luihin ja ytimiin ja kotona sulaminen vaati tulikuuman patterin ja muutaman peiton.

Eilen lähdin töistä reilusti tunti ennen junan lähtöä ja silti meinasin myöhästyä junasta.. ai miten niin liikenne oli sekaisin? Lehdet ja uutiset ovat toitottaneet kolarisumasta ja eilistä liikennesäätä on kutsuttu katastrofiksi. Junamatkan aloitin töiden tekemisellä ja yllätyin suunnattomasti kun hieman Tikkurilan jälkeen katsoin ulos ikkunasta ja siellä näkyi pelkkää sinistä taivasta ja auringon paistetta. Eli Helsingin lumimyräkkä ei lopulta vaikuttanut onneksi mitenkään junailuuni pakkasta kohti.

Tampereelta eteenpäin saimme ajella kuivia teitä pitkin melkein perille asti ja matka taittuikin suhteellisen joutuisasti. Välillä vilkuilin pelokkaana auton lämpötilamittaria. Alimmillaan taisi käydä -31 ja perilläkin odotti rapsakka -30 astetta. Aamulla herätessäni katsoin mittaria ja yhä edelleenkin siellä -30:n hujakoilla mennään. Hyvä syy pysyä sisällä ja lukea kirjoja treeneihin asti :)

Vai pitäisiköhän uskaltautua vähän ulkoilemaan :)

Kuva on googletettu