FarmVille, Restaurant City, lautapelit.. riippuvuutta kai tämäkin.

Liityin tähän maailmankuuluun lärvikirjaan vasta viime kesänä. Uskomattoman kauan sitä pystyin vastustamaan, mutta nyt se on jo vienyt minut mukanaan ihan kokonaan. Olen huomannut kuinka kätevä sen kautta on pitää yhteyttä ystäviin ympäri maapalloa. Ennen laitettiin sähköpostia ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa ja nykyään kommentoidaan toistemme tilaa lähes päivittäin :)

Naamakirjastahan löytyy pilvin pimein eri sovelluksia ja olenhan minäkin hassahtanut niistä kahteen. Ystäväni minut niihin tutustutti ja ajattelin ensin, että kokeilen nyt vain ihan huvikseni, mutta niin.. addiktioksi tätä voi nykyään jo kutsua. Päivätkin suunnitellaan FarmVillen viljelysten mukaan :) No ei nyt sentään, mutta päivittäinhän siellä täytyy käydä useammankin kerran. Restaurant City:ssä taas pitää viihtyä sen takia, että pääsee tasolla ylemmäs ja saa uusia kivoja juttuja :)

Tuossapas on alla kuva minun farmistani. Hiukan pienellähän se on, mutta olkoot.. en jaksa alkaa värkkäilemään. Lisäksi olen tällä hetkellä sellaisella koneella, josta ei löydy yhtään ainoaa kuvankäsittely-ohjelmaa.. ja sen kyllä huomaa :)

Farmini on tällä hetkellä ihan sekaisin. Tänään ostin uuden laajennuksen ja kaikki on vielä ihan kesken. Olen siis tasolla 21 tällä hetkellä.. ainakin muistaakseni :)
Alla muutama kuva ravintolastani tuolla ravintoloita täynnä olevalla kadulla. Ensimmäinen kuva on otettu ulkoa päin ja toinen sitten tietenkin sisältä. Ravintolassa pääsin tänään tasolle 16... ja kiroan työntekijöiden vähyyttä.. tosin aika pienet tilatkin ovat tällä hetkellä ja 8 työntekijää riittää periaatteessa ihan hyvin.

Tätä me siis muutaman yatäväni kanssa harrastamme kukin omalla tietokooneellaan, mutta sitten kenties se kaikista pahin addiktio.. lautapelit! Joku on jo saattanu huomata kuinka paljon me poikien kanssa pelaamme lautapelejä. Vanhat suosikit ovat oikea (siis se ihan vanha) Monopoly, Visa-Monopoly ja Hotelli(!!!). Uusin Monopoly (dvd) ei ole ihan niin kiva kuin nuo vanhemmat versiot pelistä. Kaikista uusin tuttavuus on The Game of Life (suomennos lienee Elämän peli tai jotakin sinne päin). Vasta viime viikolla pelasin ensimmäisen kerran ja vaikka se ei kenties pese jännittävyydessään vanhaa tuttavaamme Hotellia, on se siltikin varsin kelpo peli.

Pelin keskeisin osa on kenties elektroninen laite, joka toimii noppana ja monena muunakin. Rahaa ei tarvitse itse käsitellä, vaan tuo elektroninen laite tekee kaiken puolestasi. Valinnat elämän suunnasta teet itse, mutta muuten laite arpoo aika paljon. Idea ei ole siis rahan ansaitseminen, vaan elämänpisteiden saaminen.. niiden määrä kertoo lopussa voittajan. Tykkään kyllä siis älyttömästi tästä, mutta kyllähän se tiistain mökkireissullakin se Hotelli oli sen vuorokauden pelatuin laitapeli.. ja niin monesti meinasin repiä hiukset päästäni sen takia :)

Nyt laitankin sitten koneen kiinni tälle illalle.. unohdan viljelykset ja ravintolan luokituksen kokonaan ja siirryn kirjan ihmeelliseen maailmaan. Luettavana tällä hetkellä Mary Higgins Clark:n Kuu Paistaa Haudallesi. Sormusten herra vetelee viimeisiään, mutta maanantaina tuli taas yllättäen vähän kiire lähtö ja kirja unohtui kotiin. Täällä vanhempieni luona on jonkun verran minunkin kirjojani ja niin se tuokin jännäri on löytö omasta varastostani. Pitäisi varmaankin oikeasti käydä kaikki kirjat täälläkin läpi.. viedä osa kirpparille ja osa kotiin.. Mutta se sitten joskus :) Nyt kuitenkin menen lukemaan. Aika lopussa se tuokin kirja jo on :)

Hyvää torstai-illan jatkoa kaikille!

The Game of Lifen kuva täältä