elämän iloja

Viimeisen kuukauden aikana on menty lujaa.. välillä ehkä vähän liiankin lujaa.. eikä tälle vauhdille oikeastaan näy loppua edes..
Viimeisen kuukauden aikana ollaan odotettu tyttölasta maailmaan, iloittu tulevan kummitytön syntymästä, tutustuttu ihanaan ja tuhisevaan prinsessaan, juhlittu häitä pohjoisessa, käyty työkavereiden kanssa after workkaamassa, harrastettu laulamista, stressattu töistä, stressattu juhla-asuista, varattu pyrähdys talvilomaksi.. ja ja ja.. jossakin välissä on yritetty myös ehtiä nukkua.

Kävin ostamassa tulevalle kummitytölle vauvakirjan.. tai ei se rajotu pelkästään vauva-aikaan.. se loppuu vasta 18-vuotiaana.. eli muutaman vuoden saan kerätä valokuvia ja täyttää kirjaa :) Tytsy saa sen sitten synttärilahjaksi kunhan tulee täysi-ikäiseksi :)

Viime viikonloppu oli häähumua pohjoisessa. Perjantaina menin vanhempieni luokse, josta lauantaina aamusta lähdettiin ajamaan vielä pohjoisemmaksi.. takaisin vanhempieni luona olin kolmen jälkeen aamuyöllä ja aamulla kello soi seitsemän aikaan, koska sunnuntai oli omistettu laulamiselle. Täytyy sanoa, että maanantaina ei ollut kovin levännyt olo :)

Tänään olisi tarkoitus lähteä Neiti S:n ja vauvan kanssa shoppailemaan.. täytyis varmaan vähitellen raahautua suihkuun.. Huomenna näkee pitkästä aikaa ihania ystäviä kun heillä on moooonen tunnin vaihto Helsinki-Vantaalla! Ei tääkään viikonloppu ole hassumpi.. aurinkokin paistaa kivasti ja kahvi maistuu hyvälle.

Enää vajaa kolme viikkoa ja pääsee nauttimaan keväisestä Unkarista extrapitkän viikonlopun merkeissä! Se on siis se talviloma-pyrähdys..
ai niin.. uuden puhelimen opettelu on aika syvältä. Päätin vihdoin ja viimein (oikeastaan pakon sanelemana) siirtyä älypuhelinten aikakauteen ja ja.. onhan se kiva puhelin, mutta onhan se erilainen.. vaikka merkki pysyikin samana.. ja voisiko joku kehittää sellaisen akun, jota ei tarttis ladata joka yö.. Täytyy tänään käydä etsimässä jonkinlaisia suojakuoria ja se sellanen langaton lataus-asema (vai mikä se on?) :)

(kuvat on googlesta)

Hengähdys ja tammikuun höpinät.

On se kumma kun uuden puhelimen joutuu nykyään liikkessäkin tilaamaan ja sanotaan, että voin saada puhelimen EHKÄ kuukauden päästä! Mitä tämä tämmöinen oikein on! Odotetaan sitten!

Hengähdystauko Pohjois-Pohjanmaalla tuli ilmeisen hyvään väliin. Väsymys alkoi painamaan ja tarvitsin pienen breikin. Toisaalta olisin kyllä mielelläni jäänyt odottelemaan tulevan kummitytön maailmaan saapumista kotiin.. mutta toivottavasti neiti S pysyy lujana ja synnyttää vasta ensi viikolla :)

Tammikuu on loppusuoralla ja olen mitteinyt, että mitä sitä oikein on saanut aikaiseksi näin vuoden alkumetreillä.. Töitä nyt tietenkin ja ehkä ihan hintsusti liikaa. Tai muuten sopivasti, mutta uuden oppiminen ja opiskelu vie jonkin verran myös omaa aikaa. Olen kutonut muutamat perus-villasukat ja ihan vähän lukenu. Kirjoja on tällä hetkellä kesken kolmekin kappaletta, joista viimeisin (eli eilen aloitettu) vaikuttaa kaikista mielenkiintoisimmalta.

 Matkalla - On the Road... tuntuu, että taidan luovuttaa tämän kirjan kanssa.. tai sitten ihan vain sisulla luen loppuun. Ainakin pokkari-versio on pienen pientä tiheään kirjoitettua tekstiä ja kirjan ensimmäiset 100 sivua ovat muiden ihmisten kirjoituksia kirjasta.. hyppäsin suoraan sivulle 111 (tai jotakin sinne päin) ja aloin lukemaan itse tarinaa. Ok, matkaa tehdään.. se on välillä rankkaa ja paikasta A paikkaan B pääseminen hankalaa..mutta siltikin. Viime lukemisella päästiin ensimmäiseen päämäärään ja siihen kirjan lukeminen onkin jäänyt taas muutamaksi viikoksi. Ehkä katson vain elokuvan.. vai muuttuuko tämä kirja jossakin välissä oikeasti mielenkiintoiseksi???? Kertokaa joku!

 Tilasin tämän kirjan ennen joulua ja ajattelin, että tämä olisi sellaista mukavan kevyttä lukemista synkkiin talvi-iltoihin, mutta enpä tiedä.. ehkä se on se kirjan aihe, mutta jotenkin tuntuu, että Tietyt tytöt(kään) ei nyt vain kolahda.Bongasin Jennifer Weinerin jonkun toisenkin kirjan työpaikan kirjahyllystä ja ajattelin, että kenties kokeilen vielä sen ennenkuin luovutan kirjailijan suhteen ihan kokonaan.

Tämän kirjan huomasin työpaikan kirjahyllyssä ja nappasin sen siitä hetken mielijohteesta käsiini. Lapsuus lahkon vankina on selviytymistarina. Kirja kertoo Kartanolaisiksi kutsutusta lahkosta ja erään pojan/miehen tarinan siitä kuinka hän aivan pienenä poikana joutui lahkoon, mutta onnistui vanhemmalla iällä karkaamaan ja aloittamaan oikean ja "normaalin" elämän. Luin kirjaa eilen illalla ja äsken hetken aikaa.. voin sanoa, että kiinnostaa sata kertaa enemmän kuin kaksi aikaisempaa kirjaa! :) Rankka aihe ja pysäyttävä.. mutta erittäin mielenkiintoinen!

 Joululoman jälkeen kävin tosiaan neiti S:n kanssa kangaskaupassa ja yksi viikko iltoineen ja viikonloppuineen menikin kankaita pyöritellessä ja ommellessa. Ompelukoneen huolto ei ilmeisesti olekkaan mikään ihan huuhaa-juttu.. Kohta 10 vuotta vanhaa konetta ei ole koskaan huollettu ja voisin nyt sanoa olevani aika haka ratkaisemaan kaikenmaailman ongelmia sen kanssa! Mutta hei, beibille on nyt kaikki ommeltu valmiiksi ja oikeastaan ainoa asia mikä kuviosta enää puuttuu on itse prinsessa.

Aika moneen tv-sarjaan olen onnistunut itseni aikojen saatossa koukuttamaan. Pahin/paras koukutus on ehdottomasti Gilmoren tytät.. ja Gossip Girl tulee aika hyvänä kakkosena. Jossakin vaiheessa koukutin itseni Greyn anatomiaan (lainasin ystävältä) ja nyt sitten hankin itselleni kolme tuotantokautta Rakkauden anatomiaa (Private Practise)!!

Täytyy sanoa, että olen ihan myyty! Täytyisi varmaankin alkaa katselemaan, että josko tilaisi ainakin taas yhden tuotantokauden lisää! Toisaalta.. jahka pääsen loppuun voin aloittaa sarjan katsomisen alusta! Minä kun en kotona ollessani osaa vain istua tv:n ääressä tekemättä mitään! Samaan aikaan voi ihan hyvin tehdä töitä, chattailla kavereiden kanssa tai vaikkapa neuloa villasukkaa.. ja silloinhan ei tietenkään ihan eksaktisti jokaista minuuttia katso :) ja kyllä, äitini kysyi tänään saako hän jossakin välissä lainaan tämän sarjan. On kuulemma aikoinaan töllöttimestä katsonut kaikki mahdolliset jaksot!

Nyt taidan lähteä katsomaan mummoa sairaalaan ja sitten kenties vähän vielä ulkoilemaan.
Rentouttavaa lauantaita!
(Kuvat googlesta)

Uusi Vuosi, vanhat kujeet

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Valoin tinan, mutta en tehnyt minkäänlaisia lupauksia vuodelle 2013, joten samalla vanhalla kaavalla kai mennään koko tuleva vuosi. Vaikka muutoksia on kyllä luvassa.. enemmän muiden elämään kuin omaan, mutta kyllä kai ne ainakin jotenkin aina vaikuttavat myös omaan maailmaan.

Asiasta rasiaan. Joulun vietin auringon lämmössä. Olin erittäin skeptinen reissuun lähtiessä. Lentokentällä piti olla ennen joulua lauantaina ihan liian aikaisin (about 2 tunnin yöunilla) ja siellä oli ihan liikaa porukkaa. Olin kiukkuinen kuin pyllylle ammuttu karhu ja olisin mieluusti jäänyt kotiin odottamaan oikeaa joulua. No, valohoito ja lämpö muuttivat mielen aika nopsaan.7 päivää aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat varjossa noin 24 astetta. Ei pöllömpää. Matkakohteena oli siis mielikuvituksettomasti Kanarian saaret ja siellä kaupunki nimeltä Puerto Rico. Työkaverit kehoittivat ottamaan mukaan lämmintä vaatetta, koska siellä ei kuulemma joulun aikaan ole kovinkaan lämmin.. no, iltaisin vetäisin jalkaan leggingsit ja päälle neuletakin.. muuten hengasin mahdollisimman vähissä vaatteissa. Kummityttö oli innoissaan uima-altaasta ja rannasta. Kaikin puolin mukava reissu.

Viikko meni nopsaan ja kotiinlähtö koitti. Perillä Helsingissä olimme puolen yön aikaan ja seuraavana aamuna kl 06.30 starttasimme auton keulan kohti Pohjois-pohjanmaata. Tuossa välissä ehdin purkamaan matkalaukun ja pakkaamaan sen uudestaan.. unen pituudeksi taisi jäädä taas vain muutama tunti, mutta autossa sain onneksi nukuttua. Jatkoin nimittäin matkaani vielä saman päivän aikana mökkeilemään kavereiden kanssa! Mökillä vierähti muutama vuorokausi ja eilinen meni kaikesta mahdollisesta aktiviteetista toipuessa. Edessä vielä muutama lomapäivä ja sunnuntaina suuntaan takaisin kotiin. Maanantaina kutsuukin sitten jo työt ja arkinen aherrus. Täytyy kaivaa ompelukonekin esille, että saadaan neiti S:n vauvalle kaikki mahdollinen valmiiksi ennen H-hetkeä :) Nyt taidan mennä juomaan kahvia ja miettimään, että pitäisikö tälle aamulle jotakin syödäkin.

Kuvia reissuilta heti kun pääsen kotiin. Oma läppäri on kotona enkä jaksa alkaa kuvia siirtämään monelle koneelle :)

Syksyn kirjasato.

No niin. Nyt on siis aika kertoa ja energiaa kirjoittaa hieman syksyn aikana käsiin eksyneistä kirjoista. Jätän ne ammattiini liittyvät kirjat suosiolla pois luettelosta :) Lisäksi olen lukenut muutamia kirjoja uudestaan.. ne ovat niitä kirjoja, jotka täytyy syystä tai toisesta lukea joka vuosi (Pikkuprinssi, Jumalat juhlivat öisin jne.).

Täytyy kai aloittaa jo aikaisemmin mainitsemastani Fifty Shades -trilogiasta (kuva sarjan viimeisestä kirjasta).

Ensimmäinen osa koukuttu minut aivan täysin ja sen luettuani oli pakko tilata kaksi seuraavaa osaa omaksi (ja lopulta myös se ensimmäinen osa, jonka alunperin lainasin työkaverilta). Kaiken kaikkiaan pidin kirjasarjasta hyvin paljon. Voisin kai sanoa, että minua kiehtoi tapahtumien taustalta vähitellen paljastunut tarina.. ei niinkään se kaikki action itsessään :) Mielestäni käännöstyö oli tehty hyvin ja muutenkin pidän juuri tuollaisesta paljon kuvailevasta kerrontatyylistä. Loppu oli aivan liian siirappinen minun mieleeni ja se tässä ehkä eniten tökkikin. Miksi kaiken piti päättyä niin ruusuisen kauniisti? Lopulta odotin enemmän, mutta muuten tämä kyllä oli varsin viihdyttävä kirjasarja. Ensimmäisen osan lainasin tosiaan työkaverilta ja minun jälkeeni sen on lukenut jo muutana muukin.. ja tulos on se, että kaksi seuraavaa osaa minun hyllystäni ovat niin ikään lähteneet kiertoon. Muutamat kritisoivat aika paljonkin kirjaa ja sen tapahtumia. Itse olen kommentoinut, että kannattaisi kaiken sen pintapuolisen tapahtuman lisäksi keskittyä myös siihen taustalla soljuvaan tarinaan ja hahmojen "sielunelämään". Menipäs syvälliseksi :)

Aiemmin syksyllä lainasin eräältä ystävältä Kim Edwards:in Muisto tyttärestäni. Muistaakseni olen itse jokunen vuosi sitten lahjonut tällä kirjalla kyseistä ystävääni ja olihan se sitten korkea aika jo itsekin lukea.

Kyllä tätäkin kirjaa voisi kai koskettavaksi sanoa, mutta omalla kohdallani tämä ei mitenkään hirvittävästi nostanut tunteita pintaan. Eikä tätä lukiessa tullut minkäänlaista lukuhimoa. Luin aika verkkaiseen tahtiin ja suhteellisen kauan tämän kirjan läpi käymiseen meni. Tarinan kerronnan taso ei ollut tajunnan räjäyttävää.. no, onpahan nyt luettu eikä tarvitse toista kertaa lukea. Ystäväni vinkkasi, että tästä kirjasta on tehty myös elokuva, joka olisi jopa kirjaakin huonompi (en kyllä usko sen olevan mahdollista).

Jossakin välissä lukaisin myös Jan Jalutsi:in kirjan nimeltä Ammattina vankikarkuri. Tämänkin lainasin samaiselta ystävältä ja no.. tämä sentään jaksoi kiinnostaa ja meni suhteellisen nopeasti.

Yleensäkin olen aina kiinnostunut sellaisista kirjoista, joiden tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Ihan vain sen takia, että on kiva kun paikkojen nimet tunnistaa ja ympäristöstä saa jonkinlaisen realistisen kuvan. Kirja oli suhteellisen mielenkiintoinen, vaikka vankikarkurit eivät sydäntäni lähellä olekkaan. Voisin kuitenkin kuvitella vuosien päästä lukevani kirjan uudelleen. En tiedä onko kirja kuitenkaan suosittelemisen arvoinen.

Yksi sellainen kirja, jonka kaivoin tänä syksynä pitkästä aikaa kirjahyllystä on Paulo Coelho:n Brida. Olen tuon kirjan lukenut viimeksi vuosia sitten ja ajattelin, että josko siitä nyt saisi taas jotakin uutta irti.

Kirjasta on vielä muutama sivu jäljellä, mutta voisin sanoa, että näin muutamaa vuotta vanhempana tämä kirja antoi itsestään jälleen kerran paljon enemmän. Huomasin myös, että luen tätä kirjaa nykyään jotenkin paljon intsensiivisemmin ja keskittyneemmin kuin aikaisemmin.

“None of us knows what might happen even the next minute, yet still we go forward. Because we trust. Because we have Faith.” 

Pidän Coelhon kirjoista todella paljon ja omasta hyllystä niitä löytyy suhteellisen pitkä rivi.. kokoelma ei ole vielä täydellinen, mutta kenties jonakin päivänä :) Brida ei ole kirjoista se helpoiten tajuttava, mutta antaa lukijalle paljon ajattelemisen aihetta. Kerronta ja tarina ovat molemmat hyvin kauniit ja lukijalle luodaan hyvin selvät mielikuvat tapahtumapaikosita ja kaikesta muustakin. Henkilöiden ajatusmaailmaan on suhteellisen helppo samaistua jos vain jaksaa hieman käyttää päätä :)

Niin.. siinäpäs oli taas joitakin kirjoja, joita syksyn aikana on käsiin eksynyt. Ai niin. Luinhan minä Hobitinkin.. taisi olla kaikkiaan kolmas kerta kun sen luin. Ihan vain sen elokuvan takia päätin sen tässä välissä taas lukea. Aloitin myös Silmarillionin, mutta en yhä edelleenkään päässyt puusta pitkälle ja lukuinto loppui kokonaan sivun 60 tienoilla. Joululomalle on luvassa hömppää ja vielä vähän enemmän hömppää. Kaikki kuvat on jälleen kerraan Googlen kuvahausta.

Joulun odotusta.

Olen aina ollut todellinen jouluihminen. Meidän perheessä minä olen se, joka vaatii jouluhössötystä, piparkakkujen leipomista, joulukuusen huolellista koristelua, kynttilöitä joka puolelle, lahjojen värkkäämistä kauniisiin paketteihin ja tietenkin joulumusiikkia. Omassa kodissani en ole tänäkään vuonna mitenkään joulua laittanut ja viime viikonloppuna olinkin yökyläilemässä neiti S:n luona koko viikonlopun. Välimatka on lyhyt, mutta silti yökyläily on mukavaa.. ja neidillä on sentään kynttelikkö ikkunalla.. ja purkillinen piparkakkuja keittiön pöydällä.

Perjantaina kävin nauttimassa nepalilaista ruokaa työporukan kanssa. Joudumme luopumaan yhdestä ihanasta tyttösestä, koska hän päätti ottaa ja muuttaa toiselle puolelle maapalloa (onpahan hyvä syy lähteä katsomaan kenguruita). Perjantaina vietettiin sitten vähän niinkuin läksiäiset numero I ihan pienellä porukalla. Lopun illan kulutimme neiti S:n sohvaa ja katsoimme Greyn anatomiaa. Kyseistä sarjaa olen katsonut aina silloin tällöin, mutta nyt taisin koukuttaa itseni ihan urakalla.

Lauantaina oli vuorossa lipastojen kokoamista (I love IKEA :)), kokkailua, saunomista ja elämäni ensimmäinen Club For Fiven:n Rekiretki -joulukonsertti!

Loppuunmyyty konsertti oli kyllä aivan mieletön! En jaksa alkaa erittelemään biisejä. Konsertin jälkeen kasvoillani oli varmastikin aivan typerä hymy! Se on vain aivan käsittämättömän hienoa! (Eikä varmaankaan tarvitse erikseen kertoa, että Maa on niin kauniin kohdalla tällä tytöllä oli itkussa oikeasti pitelemistä). Olen aina löytänyt joulufiiliksen oman kuoron joulukonsertista. Tänä vuonna ne jäävät ikävä kyllä väliin ja senkin takia lähdin hakemaan fiilistä muista konserteista. Kyllä sieltä se pieni joulun kipinä löytyi, mutta..

Tämänhän pitäisi olla täydellinen joulu. Ulkona on paljon lunta, sopivasti pakkasta ja muutenkin kaikki on kovin jouluista. Itse olen toimittanut jo melkein kaikki lahjat vastaanottajilleen.. kynttilät ja joululaulut ovat hitti töiden jälkeen. Siltikin jotakin puuttuu. Olen siis ensi lauantaina lähdössä koko perheeni kanssa ulkomaille ja siellä myös joulumme vietämme... uskoisin, että en osaa viettää joulua missään muualla kuin Suomessa. Vähän ehkä harmittaa, mutta kai tätä voi tämän kerran kokeilla. Tänään hain postista kirjapaketin. Tilasin vähän lukemista joululomalle.. Olen pitkästä aikaa oikeasti lukenut.. siis jopa useamman kirjan vauhdilla putkeen. Kenties niistä vielä myöhemmin tänään.

Oikeasti pitäisi tehdä töitä. Taidan kuitenkin kuunnella vähän lisää joululauluja, viimeistellä työkavereiden joulusuklaat ja juoda vähän lisää glökiä. Töistä ehtii stressata tällä viikolla vielä neljä päivää ja kolme iltaa.

Kaikki kuvat on googletettu.

Väsynyttä huomenta pakkasen keskeltä

Varpaita paleli yöllä vaikka jalassa oli villasukat. Nousin vapaapäivänä ylös kuuden jälkeen. Kyllä, unet jatkavat yhä edelleen samaa rataa ja pidentävät univelkaa hillittömiä määriä joka yö.
Olisin kenties aamusta nukkunut hieman pidempään, jos olisin eilen muistanut sammuttaa herätyskellon.. asetuksena kun on "herätä työaamuisin". No, ennen kuutta se pärähti soimaan ja pienen hapuilun jälkeen se myös hiljeni.. mutta uni ei suostunut enää sen jälkeen tulemaan.

Kiva kun vihdoin saatiin pakkasta, mutta onko sen julkisen liikenteen pakko alkaa tökkiä heti kun mittari menee yli 10 astetta miinuksen puolelle. EIlen odottelin bussia melkein 20 minuuttia ja istuin kaksi bussimatkaa olosuhteiltaan pakastinta muistuttaneessa bussissa. No, onneksi juna sentään kulki aikataulunsa mukaan ja pääsin suunnitelmien mukaan Tampereen kautta Pohjois-Pohjanmaalle pitkän viikonlopun viettoon.

Tänään luvassa pipareiden leivontaa, mummojen luona vierailua ja linnanjuhlien katsomista kummitytyn kanssa (linnanjuhlia varten on molemmilla tietenkin mukana hienot mekot :))

Nyt taidan mennä kippaamaan sisuksiini toisenkin jättimäisen mukin kahvia ja suorin suihkuun ennenkuin kummityty herää ja piparkakkutehdas käynnistyy :)

Pään Tyhjennys

Olen viikon verran kärsinyt kipeistä leukaluista ja takahampaisiin kohdistuneesta jomotuksesta. Tiesin alusta asti sen johtuvan öisestä hampaiden yhteen puremisesta. Jo viikko sitten olisi pitänyt tietää mihin se lopulta johtaa.. Tasaisin väliajoin stressi aiheuttaa hampaiden kiristelyä ja kipeitä leukapieliä, mutta harvoin sitä kestää muutamaa päivää pidempään, koska osaan alkaa himmailemaan tarpeen mukaan.

Nyt se ei kuitenkaan ole auttanut ja toissa yönä alkanut unien näkeminen valvottaa. Toissayönä turvauduin painajaisen aikana nyrkkeihin ja viime yönä heräsin omaan huutooni. Anteeksi naapurit.. tiedän, että väliseinät ovat ohuet.

Tämä on niin kovin tuttua. Uni muistuttaa kovasti sitä samaa unta, joka valvotti minua aikalailla viisi vuotta sitten. Silloin jaksoin kolme viikkoa ennenkuin menin opiskelijaterveydenhoitoon. Sain lähetteen puhumaan. Halusivat kai analysoida jotenkin, mutta minä halusin vain saada yhdet kunnon yöunet.Silloin menivät kaikki syksyn tentit uusintaa, mutta työelämässä ei uusintoja katsota hyvällä.

Osaisiko joku kertoa hyvää niksiä miten tämän saa loppumaan. Odottelen ehkä vielä muutaman päivän ennenkuin alan huolestumaan enemmän.. enkä kai huolestuisikaan näin ellei aikaisempaa kokemusta unettomuudesta ja painajaisista olisi. Onneksi huomenna alkaa pitkä viikonloppu eikä tarvitse yrittää tsempata töissä.

Yleensä en tällaisesta halua kirjoittaa saatika puhua kenellekään tutulle.. Mutta nyt oli vain pakko saada purettua tämä johonkin.