... en kyllä itse asiassa edes tiedä paukkuuko. Totuushan on se, että en ole vielä tänään pistänyt nenääni ulos kämpästä. Pitäisi kyllä lähteä ulkoilemaan. Aurinko paistaa ja ilma näyttää aivan ihanalta!
Viime yönä unet jäivät kyllä kovin lyhyiksi. Olen alkanut stressata töistä ihan hirveästi. Vaikka laitankin hara se päivä hakemuksia johonkin suuntaan, niin siltikään mistään ei kuulu mitään ja tulee väkisinkin sellainen tunne, että ei tee tarpeeksi asian eteen. Ahdistaa ihan järjettömän paljon. Ahdistaa ja pää hajoaa. Mua ei ole vain luotu kotona istujaksi.
Ajattelin laittaa ihan vapaamuotoisen sähköpostin sellaisiin paikkoihin, joissa olen ollut harjottelussa/kesätöissä/opinnäytetyötä tekemässä.. kyselen, että olisiko mahdollisesti töitä lähitulevaisuudessa tarjolla.. kesätöitä.. jotakin.
Tällä hetkellä korviini raikaa Laakso:n levy Mother, am I good looking? Ihastuin tähän kyseiseen yhtyeeseen silloin, kun asuin Tukholmassa. Kaveri oli kuullut aiemminkin ja sitten lopulta bongasin tämän jostakin niistä monista levykaupoista, joissa aikaa sai kulumaan ihan liian paljon. St: Eriksgatanilla on paljon ihania levykauppoja.. samoin Södermalmilla :) Kenties ensi kesänä pääsen taas tuohon ihanaan kaupunkiin, joka hetken aikaa tuntui enemmän kodilta kuin mikään. Juuri ennenkuin palasimme takaisin Suomeen, kävimme mutkan Saksassa. Sieltä takaisin Tukholmaan tullessa tuntui siltä, kuin olisi oikeastikin tullut kotiin. Seuraavana päivänä saavuin sitten takaisin Ouluun ja omaan kotiin.. ei tuntunut yhtään samalta.. Oli ihan sellanen fiilis, että olen vain tullut käymään Oulussa. Ei tämä paikka enää tuntunut kodilta.
Tunnetta ei yhtään helpottanut se, että vielä samanayönä pakkasin laukut uudelleen ja seuraavana päivänä suuntasin Rovaniemelle tapaamaan ystäviäni. Sieltä sitten suuntasin laukkuineni vanhempieni luokse. Tulin takaisin Ouluun vasta juuri ennenkuin koulu alkoi.. eikä vielä silloinkaan tuntunut siltä, että olisin tullut kotiin. Kaipaan tuota aikaa jolloin asuin erittäin hyvän ystäväni kanssa Tukholmassa. Liljeholmen tuntui todelliselta kodilta. Työmatkat menivät rutiinilla. Saimme uusia ystäviä ja tuttavia. Kaipaan tuota kaikkea. Kenties minä vielä joku päivä muutan takaisin tuohon kaupunkiin, jonka vieläkin tunnen kodikseni. Mutta se aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.. mutta kenties jonakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti