Aika kiitää ohitseni

On nyt taas kirjoittaminen todellakin jäänyt. Viime viikon keskiviikkona tulin vanhempieni luokse suunnittelemaan valmistumis-juhlia ja sillä tiellä olen vieläkin.

Lauantaina tosiaan hippailtiin aivan mahtavalla porukalla! Niin päivällä kuin illallakin :) lahjat vein tänään jos suurimmaksi osaksi Ouluun, joten kuvia kenties joskus myöhemmin jahka sinne pääsen taas asettumaan.

Mutta juhlittiin tosiaan aamuun asti ja seuraavana päivänä porukka olikin sitten enemmän ja vähemmän huonovointista :) hauskaa oli kuitenkin!! Kiitos niille ihanille ihmisille, kun saivat taas minut tuntemaan itseni joksikin! :)

Pohjoisen tyttö on ollut myös käymässä kotonaan ja sen takia itse asiassa sitten jäinkin porukoita vaivaamaan näinkin pitkäksi aikaa. On ollut kiva hengata tytön kanssa, kun kuitenkin viimeksi jouluna ollaan nähty :) Kohta pitäisi kai taas mennä. Olen tässä lähettänyt taas muutaman työhakemuksen. Miksei mistään kuulu mitään?? Vaadin saada vastauksia! Tänään kävin työkkärin info-tilaisuudessa Oulussa. Pääsin sinne ja takaisin isän kyydillä, joka kävi työhaastattelussa. Blaah.. vaivun kohta epätoivoon töiden suhteen. Minä haluan tehdä töitä. Minulla hajoaa pää, jos en kohta pääse töihin.

Pakkaamisen vaikeus

Olen huomenna lähdössä vanhempieni luokse järjestämään ensi lauantaina olevia valmistujaisiani. Mikä onkaan sen vaikeampaa kuin pakkaaminen!?!?! Pakkaamisen liittyy monia monia kysymyksiä..

1. Mitä laitan juhliini päälle?
Joudun siis pakkaamaan lähes kaikki juhlavaatteeni. Tilaisuus ei ole mikään yltiöhieno ja pojillekin olen sanonut, että pukua ei tarvitse päälle laittaa. Joudun kuitenkin pakkaamaan monen monta mekkoa ja monen monta hametta kenties sopivine paitoineen ja villatakkeineen.

2. Minkälaiset korut valitsen juhliini?
Kaulakorun tiedän jo. Se on se isän valmistumisen johdosta etukäteen antama koru. Korusta olenkin höpöttänyt täällä. Mutta kenties asuun muuten sopivat korut kuten korvakorut ja rannekorut. Täytyy varmaan kantaa koko koruvarasto huomenna junaan.

3. Mitkä kengät laitan juhliin?
Sehän riippuu ihan muun asun värimaailmasta. Olen jo onnistunut karsimaan kenkämahdollisuudet kolmeen pariin. Silti ne vievät ihan liikaa tilaa.
Kuvassa ovat nyt sitten ne kolmet kengät, joihin olen valintani rajannut. Kaikki ne täytyy mukana viedä kuitenkin. Lisäksi illaksi pitäisi olla baarikengät. Talvisessa pohjolassa (vaikka oikeastihan ollaan keskellä Suomea) kun ei tuollaisilla kengillä baariin voi kuitenkaan hipsiä. Ja juuri tajusin, miksi en laita tänne itse ottamiani kuvia :) Pitäisi ehkä enemmän harrastaa kuvaamista niin kenties sitten osaisin ottaa hyviä kuvia :)

4. Mitä muuten pidän reissun aikana päällä?
Onko pakkasta alkuviikon tapaan 20 astetta vai lauhtuuko sää? Pärjäänkö ohuilla sukkahousuilla ja hameilla vai pitääkö mukaan pakata muutamat farkut? Vihaan talvea! Kesällä voi aina pitää hameita, mutta talvella ei välttämättä!

Lopputulos: vihaan pakkaamista.. en tiedä mitä ottaa mukaan.. en tiedä mitä laitan juhliin päälle.. pakkaan siis koko vaatekaapin sisällön. Koko vaatekaapin pakkaaminen on mahdotonta, koska siihen tarvittaisiin monen monta hirvittävän suurta matkalukkua. Otan siis mukaan yleispäteviä vaatteita, joita voi yhdistellä sikinsokinkeskenään.

Nyt täytyy ehkä avata rauhoittava siideri tai olut. Riippuu kumpaa jääkaapista löytyy. Toivottavasti kaikilla ei pakkaaminen ole aina niin vaikeaa.
Niin.. np: Alanis Morissette: the collection (myös Tukholman tuliainen muutaman vuoden takaa.. päivän aikana ikävä vain kasvanut tuohon ihanaan kaupunkiin)

pakkanen paukkuu...

... en kyllä itse asiassa edes tiedä paukkuuko. Totuushan on se, että en ole vielä tänään pistänyt nenääni ulos kämpästä. Pitäisi kyllä lähteä ulkoilemaan. Aurinko paistaa ja ilma näyttää aivan ihanalta!

Viime yönä unet jäivät kyllä kovin lyhyiksi. Olen alkanut stressata töistä ihan hirveästi. Vaikka laitankin hara se päivä hakemuksia johonkin suuntaan, niin siltikään mistään ei kuulu mitään ja tulee väkisinkin sellainen tunne, että ei tee tarpeeksi asian eteen. Ahdistaa ihan järjettömän paljon. Ahdistaa ja pää hajoaa. Mua ei ole vain luotu kotona istujaksi.

Ajattelin laittaa ihan vapaamuotoisen sähköpostin sellaisiin paikkoihin, joissa olen ollut harjottelussa/kesätöissä/opinnäytetyötä tekemässä.. kyselen, että olisiko mahdollisesti töitä lähitulevaisuudessa tarjolla.. kesätöitä.. jotakin.

Tällä hetkellä korviini raikaa Laakso:n levy Mother, am I good looking? Ihastuin tähän kyseiseen yhtyeeseen silloin, kun asuin Tukholmassa. Kaveri oli kuullut aiemminkin ja sitten lopulta bongasin tämän jostakin niistä monista levykaupoista, joissa aikaa sai kulumaan ihan liian paljon. St: Eriksgatanilla on paljon ihania levykauppoja.. samoin Södermalmilla :) Kenties ensi kesänä pääsen taas tuohon ihanaan kaupunkiin, joka hetken aikaa tuntui enemmän kodilta kuin mikään. Juuri ennenkuin palasimme takaisin Suomeen, kävimme mutkan Saksassa. Sieltä takaisin Tukholmaan tullessa tuntui siltä, kuin olisi oikeastikin tullut kotiin. Seuraavana päivänä saavuin sitten takaisin Ouluun ja omaan kotiin.. ei tuntunut yhtään samalta.. Oli ihan sellanen fiilis, että olen vain tullut käymään Oulussa. Ei tämä paikka enää tuntunut kodilta.

Tunnetta ei yhtään helpottanut se, että vielä samanayönä pakkasin laukut uudelleen ja seuraavana päivänä suuntasin Rovaniemelle tapaamaan ystäviäni. Sieltä sitten suuntasin laukkuineni vanhempieni luokse. Tulin takaisin Ouluun vasta juuri ennenkuin koulu alkoi.. eikä vielä silloinkaan tuntunut siltä, että olisin tullut kotiin. Kaipaan tuota aikaa jolloin asuin erittäin hyvän ystäväni kanssa Tukholmassa. Liljeholmen tuntui todelliselta kodilta. Työmatkat menivät rutiinilla. Saimme uusia ystäviä ja tuttavia. Kaipaan tuota kaikkea. Kenties minä vielä joku päivä muutan takaisin tuohon kaupunkiin, jonka vieläkin tunnen kodikseni. Mutta se aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.. mutta kenties jonakin päivänä.

Vaaleanpunaista Ystävänpäivää!!

OIKEIN LÄMMINTÄ JA ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!!
Niin, taas on se aika vuodesta, jolloin muistetaan ystäviä.. vaikka sehän pitäisi tehdä joka päivä. En ole koskaan ollut erityisen suuri ystävänpäivä-fani, mutta no.. kai siihen pitää vain sopeutua :) Eilen tulin kotiin vanhempieni luota ja oven takana oli odottamassa kaksi ystävänpäivä korttia sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa olen ollut ystävä jo kouluajoista saakka.
(Kuvan sydän on pikkuleipämuotti ja sellaisen voi tilata täältä)

Kenties pieni ystävänpäivähulluus minussakin kuitenkin piilee. Tänään nimittäin kestitsen muutiami ystäviäni. Tarkoitus on saunoa ja tehdä yhdessä ruokaa. Sen jälkeen sitten yhden tuttavan tupareihin. Pitäisi jaksaa lähteä kauppaan. Lupasin olla salaattimestari tänään :) Huomenna sitten syödään taas yhdessä ystävien kanssa. Tykkään kyllä vallan siitä, että meidän kaveriporukassa on vakiintunut tapa syödä aina silloin tällöin yhdessä.. yleensä me myös teemme ruoan yhdessä. Olemme jo pitkään asuneet kaikki samalla paikkakunnalla (tai ainakin melkein kaikki), mutta alkuaikoina näimme hyvin harvakseltaan, vaikka välimatkaa oli vain hyvin vähän.. Nykyään tilanne on onneksi korjaantunut :)

Sain eilen luettua loppuun sen Alakynnessä-kirjan. Loppua kohti kirja vain parani (voiko noin edes sanoa). Aloitin sitten yön pimeinä tunteina vielä Paulo Coelhon Portobellon noidan. En kuitenkaan jaksanut lukea kuin muutaman luvun. Kirja vaikuttaa kyllä erittäin hyvältä.. ja jotenkin oikein Coelhomaiselta :)

Nyt kauppaan ja sitten täytyy vähän siivota ja sitten ihmiset alkavatkin valua paikalle!

Viimeinen työpäivä

Tänään loppui sitten työt ammattikorkeakoululla. Kovin olivat kaikki opettajat siellä sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä jatkamaan opintoja joko kemian tai biokemian parissa ja alkaa opettajaksi :) Samaahan se työvoimatoimiston tätikin sanoi.

Viimeisen työpäivän kunniaksi pääsin lähtemään vähän aikaisemmin töistä ja koska juna vanhempieni luokse lähtöön oli aikaa vielä muutama tunti, menin tappamaan aikaani pelastusarmeijan myymälään.. Mukaan tarttuikin mekko ja hame. Täytyyhän sitä viimeistä työpäivää jotenkin juhlia :)


Tätä kirjaa minä siis tällä hetkellä luen. Flunssan ja kammottavan 39 asteen kuumeen takia lukemisessa oli muutaman päivän tauko.. jotenkin kaikki aika meni nukkumiseen tai vähintäänkin horroksessa olemiseen.

Kirja on lukemisen myötä muuttunut vain paremmaksi ja paremmaksi. Jos alkuun epäilin sen olevan hieman tylsä, niin sitä se ei todellakaan ole. Joissakin kirjoissa on vain sellainen tunnelma, että kaikki tapahtumat voi nähdä pman pään sisällä ja tunteet voi tuntea hyvinkin voimakkaasti itsessään. Tämän kirjan kohdalla tuo kaikki toimii juurikin niin.. ainakin minun kohdallani. Joskaan tunnetilat eivät ole yhtä voimakkaita kuin Donna Tartt:n Jumalat juhlivat öisin-kirjan aiheuttamat tunnetilat. Jumalat juhlivat öisin-kirjaa lukiessani pystyn vaipumaan niin tiukasti kirjan maailmaan, että minua itseänikin välillä pelottaa.

Tekisi mieli tilata levyjäkin. Tuntuu ettei ole pitkään aikaan mitään levyjä ostanut.. vaikka totuushan on ihan toinen. Olen siis tällä hetkellä vanhempieni luona ja luonnollisesti levyt ovat kotona Oulussa joten seuranani on vain MP3-soittimeni, jonka uumenista korviini kantautuu Emiliana Torrinia, Eleanoora Rosenholmia, System of a Downia ja Olavi Uusivirtaa. Kovin erilaisia ovat, mutta sekoitus toimii erittäin hyvin. Ajattelin tänään, että takaisin kotiin päästyäni voisin lisätä soittimeen vaikka ripauksen Reginaa ja Pariisin kevättä. Kuitenkin kevättä kohti huimaa vauhtia mennään :)

Nyt lukemaan.. Väsyttää kyllä ihan törkeän paljon, koska viime yönä unet jäivät aika lyhyiksi.. ja huomenna pitää kiiruhtaa katsomaan penkkareita.

Flunssaa pukkaa..

Niinpä niin. Iski se flunssa sitten minuunkin, vaikka luulin jo selvinneeni tästä epidemiasta. Torstaina lähti ääni, perjantaina tuli kurkku kipeäksi, eilen alkoi nenä vuotamaan ja tänään nousi kuume. Minun tapauksessani tätä voikin jatkua sitten suhteellisen pitkään. Toivottavasti kuitenkin keskiviikkona pääsen tunnit pitämään.

Sairastelusta huolimatta kävin perjantaina istumassa iltaa kavereiden kanssa tuossa melkein naapuritalossa. Eivätkä he antaneet minun lähteä kotiin, vaan baariin vaativat mukaan. Käytiin sitten Gloriassa ja Gabaret:ssa. Oli ihan kiva ilta, vaikka kurkku olikin kipeä ja ääntä ei juurikaan lähtenyt. Eilen sitten kaverit kävivät hakemassa kyläileen. Katottiin muutama leffa ja käytiin ajeleen kaupungilla. Eli ihan rauhallista sairastamista. Tänään olen sitten maannut sohvalla koko ajan nousevassa kuumeessa.. aamulla jossakin vaiheessa tajusin, että en edes omista minkäänlaista särkylääkettä. En jaksanut lähteä apteekkiin.. kai se tästä menee ohi.

Olen tänään kuunnellut muutamaankin kertaan läpi Kerkko Koskisen AGATHA:n.. Jonka siis esittää Verneri Pohjola ja UMO Jazz Orchestra. Kerkko Koskisen biisit on kyllä aina yhtä hienoja. Jotenkin tykkään vaan ihan älyttömästi tuosta sävelmaailmasta. Verneri Pohjola ja UMO on aivan hieno kokoonpano ja olenkin miettinyt, että pitäisi varmaan enemmänkin kuunnella heitä.

Mutta kenties lisää juttuja joskus tässä jahka paranen hieman. Poskissa alkaa olemaan sen verran painetta, että parempi päästä takaisin makuuasentoon. Laittaisi jonkun leffan pyörimään vaikka..

Tajusin juuri, että ulkona ei sada enää lunta. Onhan sitä tullutkin ainakin kolme päivää putkeen. Ulkona on ollut kylmä.. pakkasta yli 10 astetta ja siihen päälle hirvittävä viima. En tykkää Oulun säästä tällaisina aikoina. Nyt lunta on niin paljon, että se ei varmaan koskaan sula pois.

Euroviisupörinää.. ja vähän muutakin.

Kirjoittaminen on nyt kyllä jäänyt todella vähälle. On ollut niin kamalan paljon kaikkea muuta. Voinkin sitten saman tien paasata vähän Euroviisuista. Nyt täytyy sanoa, että en ole ollenkaan tyytyväinen Suomen edustajaan. Saattaa johtua musiikkimausta tai siitä, että Waldo's People aiheuttaa minulle ihan kamalan yhteyden kaikkeen muuhunkin 90-luvun eurodanceen. Joidenkin mielestä valinta varmastikkin osui nappiin. Enkä minä sitä sano etteivätkö voisi menestyä. On ihan mahdollista, että pärjäävät hyvinkin, koska tuon tyylistä musiikkiahan sitä Euroviisuihin pusketaan vuosi vuoden jälkeen. Olisin kuitenkin halunnut, että Suomen edustaja olisi ollut vähän erilainen. No, kansa päätti ja siihen ei enää voi vaikuttaa. Itsekin äänestin, joten ainakin yritin vaikuttaa lopputulokseen.

Finaalilähetyksessä oli mielipiteitään kertomassa aina niin ihana Thomas Lundin!! Kaverit vähän naureskelivat kenties fanaattiselle toiminnalleni :) Yksi miinuspuoli kuitenkin oli. Thomas Lundin on vielä ihanampi silloin, kun puhuu ruotsia :) Siinä yksi syy miksi joskus olen sittenkin innostunut opiskelemaan ruotsia.

Viime viikonloppu meni siis kavereiden kanssa oleillessa (mm. Euroviisujen ja tupareiden muodossa) ja tulihan tuota baarissakin käytyä.. meni aika lujaa, mutta nyt on hyvä ottaa taas vähän rauhallisemmin.Oli kyllä niin mukavaa viettää taas aikaa ystävien kanssa. Puhua kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Sai olla vähän tyhmä eikä kukaan silti arvostellut. Tavoitteena on kuitenkin olla ensi perjantaina ihan sievästi.

Olin tänään taas pitkästä aikaa töissä. Enää ens viikolla muutama tunti jäljellä ja sitten on sekin kurssi pidetty ja mun opettajan ura taitaakin sitten jäädä siihen. Tosin Työvoimatoimistossa nainen kyseli, että olenko harkinnut opettajan uraa. Kyselihän tuo, että kiinnostaisiko jatko-opiskelut.. Vastasin, että voisihan nuita jatko-opiskeluja miettiä jahka ensin saisi vähän aikaa tehdä töitä. Kuitenkin viimeiset 15 vuotta istunut koulun penkillä.

Pitkästä aikaa tänään laitoin levysoittimeen Kaupunginorkesterin Aplodeja-levyn. Joskus aikoinaan yhtä biisiä tältä levyltä kuunneltiin aika paljonkin. Täytyy myöntää, että aika vähän on muita biisejä koskaan tullut kuunneltuakaan. Tykkään kuitenkin ihan älyttömästi tästä levystä. Tuo mieleen teinivuodet ja ainakin muutamat kotibileet. Levyhän on aika vanha.. tehty vuonna 2003. Siitä ei kuitenkaan ole kuin muutama vuosi aikaa kun levyhyllyyni tuon levyn jostakin bongasin. Siihen asti tiesin vain harvoja biisejä.. kokoelmalevyjen ja kavereiden kautta. Olen kuitenkin onnellinen, että olen tällaiseenkin yhtyeeseen matkallani törmännyt!

Sain vihdoin ja viimein luettua loppuun sen Emman, josta olen jo muutamassa postauksessa kirjoittanut. Olihan se kirjanakin hyvä. En voi verrata muihin Austenin kirjoihin, koska olen kaikki muut lukenut englanniksi ja tottakai se lukukokemus on aina silloin hieman erilainen.

Nyt iltojeni (ja joskus myös päivien) ilona toimii Torbjörn Flygt:n Alakynnessä. Eilen tuon kirjan aloitin ja olikin sitten pakko lukea ihan kunnon siivu. Löysin tuon kirjan Anttilan alennusmyynnistä enkä kyllä kadu sen ostamista. Onhan tuo kirja aika vanha, mutta ei se haittaa. Kertoo nuoresta pojasta, joka asuu yhdessä Malmön lähiöistä.. jotenkin tuo Ruotsi minua nyt vetää puoleensa :)

Taidankin mennä lukemaan.