Pettymyksiä ja pientä toivon kipinää.. Musiikkia ja kirja..

Eilen sain jälleen yhden ystävällisen sähköpostin, jossa kerrottiin kuinka minut haluttaisiin palkata, mutta säästötoimien takia ei kesälomittajaa voida ottaa. Kirpaisi jälleen hieman enemmän. Tänään kuitenkin sain postia, että erään tutkimusryhmän johtaja laittaa yhteystietoni sellaiselle henkilölle, joka hyvin todennäköisesti voisi tarjota kesätöitä.. Vaikka pieni toivon kipinä jälleen syttyikin, en silti toivo liikoja ja olen valmistautunut pettymään.. tuo mies antoi kuitenkin puhelinnumeron ja käski tulla käymään kahvilla joskus kun siellä päin liikun :) Ajattelin siis ensi viikolla ängetä itseni sinne :) Onhan se ainakin jonkinlaista kontaktien luomista!

En ole pitkään aikaan höpöttänytkään kunnolla musiikista! Tänään pitkästä aikaa löysin Last.fm:n.. pitkään aikaan en sitä olekkaan käyttänyt, mutta nyt vanhempieni luona se on taas radion ohella ainoa kanavani musiikkiin :) En ole pitkään aikaan kuunnellut Ultra Bra:ta ihan kunnolla ja keskittyneesti. Kerkko Koskisen levy on kyllä pyörinyt soittimessa, mutta Ultra Brasta on jo aikaa.Yhä edelleenkin olen sitä mieltä, että Kroketti on UB:n paras levy! Parhaat biisit tuolta levyltä ovat ehdottomasti "Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia" ja "Heppa". Erään oululaisen baarin alimmassa kerroksessa on tuota Heppaa tullut tanssittua niin monta kertaa, etteivät sormet ja varpaat riitä laskemiseen :) Ultra Bra on kyllä jotenkin niin "nostalginen", jos nyt niin saa musiikista sanoa. Yhtye, jonka musiikkia on kuunnellut hyvin hyvin hyvin kauan ja jonka monet kappaleet on tuttuja myös kouluaikojen musiikin tunneilta. Olen niin onnellinen, että aikoinaan sain heidät livenä nähdä (Vähän sama Tehosekoittimenkin kanssa.. vaikkakin Teharit voi nähdä taas ensi kesänä :)). Nyt siis kuuntelen Heppaa ja laulan mukana :)

Eilen kotoa lähtiessäni nappasin äkkiä hyllystä yhden kirjan mukaani ja tällä kertaa käteen tarttui Anna Gavalda:n Kimpassa. Viime syksynä tuon kirjan löysin jonkun kirjakaupan alelaarista ja nappasin sen mukaani kannen värikkään kuvan perusteella.
Kuinka noin iloisen ja herkullisen näköistä kirjaa voisi vastustaa. Lopullisen päätöksen kuitenkin tein kun luin kirjan takakannen lyhyen, mutta kuitenkin jotenkin niin suloisen ja hauskan tekstin, josta seuraavaksi pieni pätkä.

"Mitä tuo on?"
"Korianteria."
"Entä nuo pienet nuudelit, miksi niitä sanotaan?"
"Helmiryyneiksi."
"Ihanko totta? Kaunis nimi..."
Franck nappasi pusakkansa ja paukautti
ulko-oven kiinni perässään pudistellen päätään:
Ihanko totta? Kaunis nimi...
Ihan mäntti koko tyttö.

Siinäpä se. Suosittelen kyllä tuota kirjaa luettavaksi. Itse luen nyt toista kertaa ja yhä edelleenkin kirja koukuttaa niinkin pahasti, että unet jäi viime yönä neljään tuntiin :)

Kuvat: Täältä ja täältä