Uusi vuosi meni menojaan. Elämme nyt vuotta 2009 ja olen ihan varma, että kestää vähintään kolme kuukautta ennenkuin minä opin kirjoittamaan uuden vuosiluvun. Voisin kyllä sanoa, että vuosi vaihtui erittäin hyvissä tunnelmissa.
Olimme siis muutaman päivän mökkeilemässä sellaisella 8-10 hengen porukalla. Mökissä on aika vähän neliöitä, mutta kyllä sopu sijaa antoi. Ja kenties voimme todeta myös, että joukossa tyhmyys tiivistyy.
Uuden vuoden aattona olimme mökillä n. klo. 16.00. Osa porukasta tuli vasta myöhemmin. Teimme ruoaksi kanapihveja, lohkoperunoita ja kreikkalaista salaattia. Täytyy kyllä myöntää, että oli hyvää ruokaa. Sauna oli koko illan lämpimänä ja puolilta öin kävimme ampumassa muutaman raketin. Kuohuviinit juotiin muovimukeista, mutta ei se menoa haitannut. Raketit ammuttiin järvelle päin ja rantaan kävellessämme lauloimme Maa on niin kauniin moniäänisesti. Oli aivan järkyttävän upea fiilis sillä hetkellä.. Maa on niin kaunis.. lyhytkynttilöiden valossa aivan hiljaisen järven rannalla. Ennen aamua tapahtui vielä paljon. Olen iloinen siitä, että ihmiset voivat puhua minulle avoimesti asioistaan.. Joskus se tuntuu ahdistavalta, mutta tykkään siitä, että voin tukea ihmisiä. Jälleen kerran kuuntelevaa korvaa ja lohduttavaa olkapäätä tarvittiin, mutta ei niistä sitten sen enempää.
Eilen kävimme kaupassa. Tai ei sinne lähtenyt minun lisäkseni kuin yksi tyttö. Heräsimmekin tosin vasta joskus puolen päivän jälkeen. Illalla oli vuorossa Tortillojen väsääminen. Punaviinin voimin ilta jatkui.. ja jatkui.. ja jatkui.. Kello koputteli kuutta aamulla, kun kolme meistä (minä ja kaksi muuta) istuimme vielä alakerrassa musiikkia kuunnellen ja musiikista puhuen.. ja kaikesta muustakin puhuen. Unen taisin saada joskus kahdeksan maissa. Sanoin aloittavani uuden vuoden myötä myös uuden elämän.. eihän se kovin vahvasti alkanut kun piti jo mennä säätämään jotakin, kun ympäriltä kuului vain raskasta hengitystä.
En jaksa sen kuitenkaan antaa nyt masentaa. Väsyttää muutenkin jo liikaa. Tänään kaikki oli kuitenkin ihan hyvin ja lähdimme neljän maissa ajelemaan koteja kohti. Minä tulin moikkaamaan vielä vanhempiani ennen loman loppumista. Neljä tuskallista tuntia matka vei, mutta vihdoin pääsin kuitenkin porukoille. Muut autoilijat varmaankin kirosivat minut manalaan.. Ouluun asti matkan teko meni hyvin, kun kyydissä oli muitakin. Viimeinen 100 km oli kuitenkin täyttä tuskaa. Ensin iski väsymys, sitten nälkä ja lopuksi armoton pääkipu. Nyt olen kuitenkin onnellisesti perillä ja voisin mennä samoin tein odottelemaan lisko-discon alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti